Ennen soittamista luin kaikki reaktiot juonessa läpi. Tykkään tietää mitä tulee tapahtumaan ennen kuin se tapahtuu. Luulen, että olen tällä tavalla tylsä.
Oli silti sairaan jännittävää valita numero ja painaa soita, vaikka tiesin mitä oli tulossa. Soitin kotipuhelimella ja varmistin blokkaavani tietoni. Varmuuden vuoksi.
Jotain meni pieleen, siitä huolimatta.
Te kaikki saitte ääniviestin, minä sain elävän henkilön.
"Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?"
Jähmetyin tässä pisteessä. En tiennyt mitä sanoa. Odotin äänitettyä viestiä, millaisen te muut saitte, ehkä jopa outoa tekstiä. En koskaan odottanut oikean henkilön vastaavan. Panikoin ja ripustin puhelimen takaisin paikoilleen.
Kun se alkoi soimaan viisi minuuttia myöhemmin, lähdin talosta hakemaan tytärtäni Arianaa koulusta. Matkalla takaisin, matkapuhelimeni alkoi soimaan. Ariana rakastaa hands-free puhelinta autossamme. Hän tykkää vastata siihen ja esittää, että se olisi avaruusaluksen sisäpuhelin ja, että soittaja olisi Cylon. Syytän siitä mieheni tiheää Battlestar Galactican katsomista.
”Äiti?” Ariana kysyi, ”Voinko painaa nappia?”
”Toki,” sanoin. ” Tee se kuitenkin nopeaa ennen kuin valo vaihtuu.”
Ariana avasi turvavyönsä ja kurkotti ylös kahden etuistuimen väliin painaakseen nappia, jolla vastataan puhelimeen.
”Haloo?” hän sanoi, kun hän oli odottanut piippauksen, joka kertoo sinulle puhelimeen vastattaneen.
Kuulin saman äänen kuin aiemmin. Tasaisen. Lähes robottimaisen.
”Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
Silloin kaikki pysähtyi minulle. Valo vaihtui vihreäksi. Autot ajoivat ohi. Autot takanani tööttäilivät.
Mutta minä istuin siellä, tuijottaen rattiani.
/r/nosleep:in on tarkoitus olla paikka pelottaville tarinoille. Paikka jossa sinä voit pelotella itseäsi vähän, mutta olla lopulta kunnossa. Paikka jossa toteutat pelkosi.
Sen toisessa päässä puhelinta olevan naisen äänessä ei ollut mitään turvallista.
”Äiti?” Ariana kysyi. ”Onko kaikki hyvin?”
”Päivää, Ariana,”operaattori sanoi, tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
”Ariana!” minun tyttäreni sanoi.
”Ariana, lopeta,” sanoin.
”Rouva Jacobs,” nainen sanoi. ”Pyydämme soittamaan toimistoon, kun saavut kotiin. Meillä on uudelleen muotoiluja ajoitettavaksi.”
En vastannut. Sammutin puhelimen ja ajoin loppu matkan kotiin.
Ariana katsoi ylös minuun kävellessämme ajotietä. ”Oliko se Cylon?”
Hymyilin silti, vaikka se tuntui kuin joku olisi täyttänyt vatsani betonilla ja se olisi vieläkin kiertämässä siellä.
”Ei, kulta,” Sanoin. ”Cylonit eivät ole todellisia.”
Minun pieni tyttöni katsoi ylös minuun. Hänen kulmakarvansa kurtistuivat ja hän rypisti otsaansa.
Tuo rikkoi sydämmeni.
Se oli ensimmäinen kerta, kun olin valehdellut hänelle.
Ei, se ei ollut Cylon linjan toisessa päässä, mutta Boothworld operaattorin äänessä oli jotain poissa olevaa.
Jotain rikkinäistä.
Jotain inhimillistä.
Jotain kuollutta.
Kun me menimme sisälle, laitoin Arianalle kulhollisen muroja ja vein sen hänen huoneeseensa. Laitoin Paavo Pesusienen pyörimään hänen katsottavakseen, ja tiesin mitä minun oli tehtävä.
Syötin Boothworld Industriessin numeron kännykkääni: 630-296-7536.
Kun toin kännykän korvalleni, joku hengitti toisessa päässä. En koskaan edes kuullut sen piippaavan.
”Haloo?” kysyin.
”Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
Suuni kuivui. Tiesin mitä minun oli tarkoitus tehdä.
”Janice Hoffman,” sanoin.
Janice oli pomoni töissä. Siitä huolimatta, että hänen äänensä muistutti minua Fran Drescheristä, hänen jatkuvasti tutkivat kätensä muistuttivat minua enemmän tuosta likaisesta pomosta Disclosuresta.
Puhelimen toisesta päästä pystyin kuulla Samanthan jystävän näppäimistöä. Se kuulosti kuin hän olisi pukeutuneena yksiin noista langattomista kuulokkeista ja hakkaisi kasvojaan näppäimiin.
”Janice Hoffman”, hän sanoi. ”Uudelleen muotoilu on ajoitettu Tammikuun 14:sta, 2022. Haluaisitko uudelleen ajoittaa?”
”Kyllä,” sanoin.
”Meillä on vapaana maanantaina.”
”Se sopii.”
”Haluaisitko kunnioitus puhelun?”
En halunnut ollaan missään tekemisissä jonkun kuoleman kuuntelemisen kanssa. ”En,” sanoin.
”Oletko varma, rouva Jacobs?”
”Kyllä.”
”Selvä. Maanantaina, kolmantenatoista, meillä on Janice Hoffmanin aika uudelleen muotoiluun.”
”Sopii.”
”Rouva Jacobs?”
”Niin?”
”Miten haluaisit maksaa tästä?”
Mistä helvetistä hän puhui? Alkuperäinen tarina ei koskaan maininnut mitään maksusta.
”Maksaa?” Kysyin.
”Niin, rouva Jacobs. Kun ajastat uudelleen muotoilun, aika on lopullinen ellei toinen jäsen muuta ajastettua päivämäärää. Me odotamme täyttä maksua ennen kuin palvelu on tehty.”
”Mikä on hinta?”
”Ariana.”
Nimi roikkui ilmassa.
”Ariana?” Kuiskasin. ”Mitä tarkoitat?”
”Hinta ajastetusta uudelleen muotoilusta on tyttäresi, Ariana. Jos et maksa, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa se mikä on maksettava.”
Vereni meni kylmäksi, kun hän sanoi ottaa. Saatoin kuulla hänen hymyilevän puhelimen toisessa päässä. Ensimmäinen merkki tunteista, jonka hän oli tähän mennessä näyttänyt.
”Mikä ero on maksulla ja takaisin otolla?” Kysyin, sulkien silmäni.
”Voit tienata minkä vain maksun takaisin - vähintään osia siitä – värväämällä uusia jäseniä. Ikävä kyllä, kaikki takaisin otot ovat lopullisia.”
”Miksi teet tämän?”
”Rouva, vastasit ilmoitukseemme /r/nosleep:issä ja soitit meille. Te sovitte työn Janice Hoffmanille. Nyt olemme maksuvaiheessa. Hinta työstä on tyttäresi Ariana.”
”Ette saa häntä.”
”Mahtavaa. Takaisin otto on sitten ajastettu. Me Boothworld Industriessillä sanomme kiitos ja tervetuloa klubiin. Loistavaa päivänjatkoa.”
Hyppäsin, kun puhelin napsahti.
Vein sen pois korvaltani ja tuijotin sitä.
Jos minusta ei olisi tuntunut, että alan itkemään ja oksentamaan samaan aikaan, olisin nauranut. Kaikki oli hullua. Minä olin hullu. Tuijotin kännykkäni näyttöä.
Boothworld Industriessin numero oli vieläkin ruudulla.
Juoksin Arianan huoneeseen. Se oli tyhjä.
Murokulho oli pyyhkeen päällä, jonka laitan aina kaiken Arianan syömän alle läikkymien varalta.
Kulhossa oli käyntikortti.
Otin kuvan, koska ajattelin tulevani hulluksi ja ajattelin, että kortti ei olisi siinä jos räpäyttäisin. Kun nostin kortin, se oli lämmin, paistuen kosteassa lämmössä. Kylmät väreet kulki ihoani pitkin, ja heitin sen maahan. Se laskeutui takapuoli ylöspäin kulhoon.
Kuulin karjuntaa ulkoa ja menin ulos juuri ajallaan nähdäkseni mattamustan Chevelle SS:n rullaavan nurkan taakse.
Soitin poliisille. He lähettivät virkailijan ja hän otti ylös kaikki tietoni. Amber Alert oli asetettu; odotus alkoi.
Olin epätoivoinen, joten vierailin/r/boothworldissa, mutta sub-reddt oli yksityinen.
Sain puhelun muutamaa tuntia myöhemmin.
Numero oli 917 aluekoodilla.
”Haloo?” Kysyin. Tiesin jo valmiiksi kuka olisi toisessa päässä.
”Rouva, tämä on Samantha Boothworld Industriessilla taas. Kunnioitus puhelusi alkaa nyt.”
Löin luurin korvaan. Kännykkäni alkoi soimaan uudelleen. 323 aluekoodi.
Otin akun pois kännykästäni. Kotipuhelimeni alkoi soimaan. Soittajan tiedoissa luki 832 aluekoodi.
En vastannut; vedin pistokkeen seinästä ja istuin alas kädet kasvoillani. En kyennyt saamaan itseäni ajattelemaan mitä juuri tapahtui. Istuin siellä ja itkin, täysin avuttomana.
Silloin puhelin alkoi soimaan.
Kännykkäni tärisi ympäri pöytää poispäin akustaan, ja seinästä vedetty kotipuhelimeni soi kovempaa, kuin koskaan aiemmin.
Otin autoni ja lähdin. Menin Wal-Marttiin ja käytin kolikkopuhelinta soittaakseni Arianan tapauksen tutkijalle. Hänen nimensä oli Stark.
Odotettuani pitkän aikaa aloillani, Stark vastasi.
”Rouva Jacobs,” hän sanoi.
”Oletteko löytäneet hänet?” kysyin.
”Emme, mutta jäljitimme numeron. Se oli matkapuhelin joltain lapselta korttelin alueella sieltä missä te asutte. Hän sanoi, että hän ei koskaan soittanut, mutta teleyhtiö sanoo toisin. Lapsi sanoo, että hän soitti – odota sekunti– tässä se: Boothworld Industries:sin numeroon. Sivustolla nimeltään Readit.”
”Reddit,” korjasin.
”Niin minä sanoin. Boothworld Industriessista ei ole tallenteita missään. Pidämme lasta ja ilmoitan sinulle, jos mitään tapahtuu, okei?”
”Onko siinä kaikki?” Kysyin. Haluan vain tyttäreni takaisin.
”Kyllä rouva. On parasta, jos jätät tämän meille, okei?"
”Selvä.”
”Hyvä,” Stark sanoi. ”Me poliisiosastolta sanomme kiitos ja olet tervetullut soittamaan, jos tarve vaatii, mutta olen varma, että olemme tekemisissä pian. Loistavaa päivänjatkoa.”
Ripustin puhelimen, ja se alkoi soimaan välittömästi. Otin sen, tyhmästi toivoen sen olevan Stark uuden tiedon kanssa, mutta se ei ollut.
Miehen ääni murisi korvaani.
”Ajastettu työ on suoritettu. Me Boothworld Industriessilla sanomme kiitos ja tervetuloa klubiin. /r/boothworld on nyt auki. Loistavaa päivänjatkoa.”
Linja meni kiinni ja ripustin puhelimen. Vein käteni korvalleni; se oli lämmin hänen hehgityksestään.
Päivitys: Tein virheen. Kaikki on hyvin. Me Jacobsin kotitaloudessa sanomme kiitos. Loistavaa päivänjatkoa.
Takaisin ottosi kunnioitus puhelu, rouva Jacobs.
