#15 49, 50

Valtava ruutu välähti eloon. Simon tuijotti silmät leveänä ja suu ammollaan, kun numero 22 hehkui valtavissa punaisissa digitaalinumeroissa. Hän yritti löytää jonkin merkityksen numeroille, joista jokainen oli noin metrin korkuinen mustalla paneelilla. Se riippui kahdesta ketjusta, roikkuen korkelta, sameasta katosta ja vieden suurimman osan seinän tilasta. Simon ei pystynyt liikkumaan; hänet oli sidottu metalli tuoliin, remmit ranteiden ja nilkkojen ympärillä. Hänen jalkojaan kihelmöi, kun penkki viilsi hänen polvitaipeitaan, rajoittaen verenkiertoa. Tuolin selkänoja oli korkea ja esti häntä katsomasta ympärilleen. Hän ei kyennyt saamaan numeroista mitään järkeä, jatkaen niiden tuijottamista, paikalleen jähmettyneenä.

Heidän oli täytynyt napata hänet yön aikana; oven murtuminen, miesten huudot ja hänen perheensä kiljunta ei tuntunut olevan muuta kuin hämärää, pahaa unta. Hän oli herännyt sidottuna tuoliin kylmässä, vieläkin hiljaisuudessa. Simon tiesi, että oli vain yksi syy miksi hänet oltiin tuotu tänne. Se johtui hänen artikkeleistaan. Koko yliopiston ajan Simon oli kuluttanut vapaa-aikaansa etsien hallituksen dokumentteja netissä, metsästäen mitä tahansa merkkejä skandaalista, ja postaten kiistanalaisia löydöksiään nettiin. Hän aina tiesi sen olleen vain ajan kysymys ennen kuin he löytävät hänet.

Ruutu vaihtui 23:ksi.

”Mitä tämä on...?” mutisi Simon, skannaten silmänsä valtavien numeroiden yli vielä kerran. Hän oli alunperin ajatellut niiden ehkä olleen lähtölaskenta... jollekin, mutta ei. Simon pohti uudestaan. En ole ollut täällä 23 tuntia, enhän? Hän epäili sitä.

Pian, numerosta tuli 24, ja sitten 25, 26.

”Mitä on meneillään?” parkui Simon turhautumistaan, kun hän tärisi tuolissa pelosta hämmennyksestä.

Jokin rätisi hänen takanaan, ”Lämpötila on nyt 26 Celsius astetta,” sanoi vanhan miehen ääni kaiuttimen läpi.

Simon katsoi kauhuissaan, kun numero hänen edessään tuli 27:ksi. He aikovat polttaa minut eläviltä, Simon tajusi. He aikovat jatkaa lämpötilan nostamista kunnes kuolen. Hän panikoi, yrittäen murtaa remmejään. Hänen kamppailunsa aiheutti numeroiden nousemisen paljon pikemmin, kasvattamisen tasaisesti alle kahdenkymmenen sekuntin väliajoin. Kun luvusta  tuli 38, Simon lopetti, luovutti, huohottaen raskaasti, kun hikikarpalot valuivat hänen otsasta leualleen ja paidalleen. Hänen hengityksensä oli vaivalloista, kun hän huusi apua, kysyen tuntematonta ääntä joka oli puhunut hänelle. Siellä ei ollut mitään.

Numero jatkoi nousemistaan 45:een Simonin katsoessa, vieläkin heikosti yrittäen taistella tiukkoja siteitä vastaan, jotka kaivautuivat hänen lihaansa.

”Auttakaa minua, pyydän!” hän kerjäsi, hänen hiestään kostea paitansa ja hänen lyhyt tumma otsatukkansa liimautuivat hänen ihoonsa. Hän potki ja rimpuili, ähki ja kiskoi samalla peittäen silmänsä ollakseen näkemättä numeroita.

”Vanki,” sanoi ääni, ja Simon jähmettyi avatessaan silmänsä hitaasti. Valtava punainen 49 täytti hänen näkökenttänsä. ”Hikoilet vain, koska rimpuilet. Tämä huone ei ole 49:ssä asteessa.”

Simon rauhottui, hänen pelkonsa laantuivat hieman. Ääni oli oikeassa, hänen ollessaan aloillaan hiki alkoi kuivua ja viilentää häntä. Hän melkein huokaisi helpotuksesta.

”Edessäsi oleva huone on 49 asteinen.” Mekaaninen hurina kuului ylhäältä, kun luku 50 ilmestyi ja näyttö alkoi nousta hitaasti, ketjujensa nostamana. 51, 52, 53, 54. Numerot nousivat nopeampaa kuin aiemmin, lähes epäselvänä.

”Tuo on huone, missä vaimosi ja lapsesi istuvat sinun laillasi.” näytön noustessa korkeammalle, se alkoi paljastamaan valtavaa lasipanelia.

#14 Persuaded

On 2 viikkoa siitä, kun koko juttu alkoi.

Se kaikki alkoi tankkeri onnettomuudesta. Se oli kaikkialla uutisissa. Kaikki luulivat sen olleen vain taas yksi öljyvuoto. Vapaaehtoisia oli paljon. Paljon halukkaita ihmisiä auttamaan puolustuskyvyttömiä eläin raasuja.  Paljon uhreja. Tuntien sisällä tankkeri onnettomuudesta sitä alkoi tapahtumaan. Eläimet olivat tulleet hulluiksi, ne raapivat ja purivat vapaaehtoissiivoojia. He sanoivat, että se oli haittavaikutus siitä mitä ikinä tankkerissa olikaan.

Pelastustyöntekijät yrittivät vieläkin saada miehistöä ulos aluksesta. He pystyivät kuulemaan huudon sisällä. Huudot avata ovi. Mutta silloin se kaikki meni helvetiksi. Niin pian kuin he leikkasivat oven pois.

Lähetys kesti 6 minuuttia ennen kuin se meni hiljaiseksi. 6 minuuttia huutoa ja tuskaa. Aluksen miehistö hyökkäsi pelastustyöntekijöiden kimppuun kuin vesikauhuiset paviaanit. Rikkoen luita ja repien lihaa. Ihmiset rannalla eivät pärjänneet paremmin. Ne joiden kimppuun oli hyökännyt eläimiä, hyökkäsivät kaikkien muiden kimppuun. Se oli pahempaa kuin mikään alueraportti, se oli silkkaa brutaaliutta, ja silti lähetys jatkui vielä 6 minuuttia. 6 minuuttia ja sitten ilmeettömiä kasvoja. Kukaan ei pystynyt selittämään mitä tapahtui. He yrittivät jatkaa tavallisilla uutisilla, talous, sää, suloinen ihmistarina, mutta he eivät saaneet näkemäämme näkemättömäksi.

Yritin jatkaa tavallisella ololla, mutta aina kun käynnistin uutiset tai kävelin uutistelineen ohi, se oli siellä. Tämä suuri mysteeri. Heillä oli joitain selityksiä, jonkin sortin infektio, aivoloisia, mutta sillä ei ollut merkitystä. Se ei ollut infektio mitä me pelkäsimme, vaan he.

4 päivää ensimmäisen raportin jälkeen hätätila oli julistettu. Ja me kaikki olimme nähneet tämän aiemmin. Jokainen zombie elokuva ikinä. Ihmiset eivät tienneet kehen luottaa. Ihmiset varastoivat ruokaa ja aseita. Jotkut yrittivät paeta, mutta näyttäisi, että jokainen zombie elokuva oli oikeassa. He eivät onnistuneet. 3 päivää myöhemmin he saapuivat kylääni.

Odotin vaikerrusta, laahustavia raatoja, silpomista, mutta siinä elokuvat valehtelivat. Ne juoksivat katujen läpi, huutaen. Muistan juosseeni etuovelleni niin nopeaa kuin pystyin, lukiten, laudoittaen, tehden mitä vain varmistaakseni sen pysyvän kiinni, ja sitten suuntasin ikkunalle. Olin toisessa kerroksessa ja pystyin näkemään verilöylyn. Ne olivat pysäyttämättömiä. Ne olivat tietoisia.

Joukko niitä teki matkaansa läpi rakennuksen kadun toisella puolen. Ne hyppivät suoraan läpi tasolasi-ikkunoiden. Edes niiden läpi viiltävät sirpaleet eivät vaikuttaneet mitenkään, ne vain jatkoivat menoaan. Barrikadini ei tulisi pitämään. Pinkaisin huoneistoni ympäri, napaten varusteita ja tunkien ne huoneistoni turvallisimpaan huoneeseen. Menin takaisin viimeistä kertaa katsomaan kadun poikki, ja toivon etten olisi. Toisen kerroksen ikkunalla kasvoni kohtasivat yhden niistä kasvot. Ne tiesivät missä olin. Syöksyin nopeaa huoneeseen ja lukitsin oven.

Minulla ei ole minkäänlaista paniikkihuonetta, tai turva-asuntoa, joten turvallisin paikka, jonka saatoin kuvitella, oli kylpyhuoneeni. Ei ikkunoita, yksi ovi lukolla. Olin täyttänyt lavuaarini ja kylpyammeeni vedellä, joten pystyin jäämään hetkeksi. Joten istuin siellä pimeässä huoneessa, kaukaiset huudot korvissani.

Minusta alkoi tuntua, että olin ehkä ylireagoinut, oli kulunut 2 tuntia ja niistä ei ollut merkkiäkään. Oikeastaan tuli hiljaisempaa ja ajattelin niiden lähteneen. Ehkä voisin lähteä huoneesta, mennä keittiöön. Napata lisää ruokaa odottamiseen. Räsähdys tuli etuovelta. Ääni jostakin juoksemassa täydellä voimalla oveen ja tyrmäten laudat sen takana. Kuului vielä muutama muu räsähdys ennen kuin tiesin niiden olevan sisällä. Nopeita askeleita kulkemassa ympäri huoneistoa, muutama huuto ja sitten pamahdus vieressäni olevaan seinään. Silmäni olivat auki laajimmillaan, jopa huoneen pikimustassa pimeydessä. Toinen pamahdus, ja toinen. Ne tiesivät minun olevan siellä ja ne tiesivät minun olevan peloissani.

Tämä oli zombie painajainen, jota olen odottanut alusta asti. Minulla ei ole paikkaa mihin juosta. Oli vain niin paljon aikaa ennen kuin ne murtautuisivat sisään. istuin selkä ovea vasten, toivoen extra painoni tekevän niiden sisäänpääsystä vaikeampaa. Ja sitten se paheni.

"Mikset avaa ovea?"

Ääni oven toisella puolella. Ei huutoja tai vaikerruksia, vain hiljainen, kuiskaava ääni. Ja sitten lisää niitä.

"Olemme tulleet takiasi."

"Tulet onnellisemmaksi, jos avaat oven"

"Ei se ole niin pahaa..."

Kuiskaavat äänet muuttuivat epäsoinnuksi meluksi, joka yrittää suostutella minua, murtaa minua, huijata minua. Olin kuullut, että zombien vaikerrus ajaisi ihmiset hulluiksi, mutta tämä oli pahempaa, sireenipuhelu. Istuin pimeydessä ja toivoin ja rukoilin, että ne tylsistyisivät. Mutta ne eivät tylsisty, eivätkä lähde. Päätin käyttää peiliä kurkatakseni oven alta, vain tullakseni hirvittävien sulkeutumattomien silmien, veren tahraamien kasvojen, huutojen ja vielä useampien hirveiden kuiskausten tervehtimäksi. Se oli kaksi päivää sitten...

En tiedä mitä enää tehdä... ehkä se ei olisi niin pahaa...

#13 Necrosleep

Selvittämätön tapaus - Necrosleep.net - 4/18/2023

Seuraava käyttäjätili on ainoa todiste, joka tukee Necrosleep.net:in olemassa oloa. Blogin tiedot taltioi huolestunut lukija juuri ennen kuin se pyyhittiin internetistä 2014. Tiedot löydettiin vasta 9 vuoden jälkeen. Siinä on Reed Murdockin viimeset hetket, kirjoitettuna hänen omin sanoin.

***

Minun Yksinäinen Elämäni

Blogin kirjoittaja: Reed Murdock

Lokakuun 16, 2014

Hei kaikki, olen päättänyt aloittaa blogin uudesta elämästäni. Suurin osa teistä lukemassa tätä, on luultavasti ystäviäni ja tuttujani, mutta lopuille teistä tulen paljastaman hieman itsestäni. Nimeni on Reed, muutin juuri pois tyhmien vanhempieni asunnolta (luojan kiitos) ja nyt jatkan omaa elämääni, missä kukaan ei voi työntää minua ympäriinsä enää. Teknisesti ottaen, olin itse se joka hylkäsi paikan, mutta voisi sanoa, että he potkivat minut ulos jo etukäteen. Ketään ei kiinnosta tällainen "hörhö", ei edes vanhempiani. Ei sillä että minua kiinnostaisi.

Joka tapauksessa teen omaa juttuani nyt. Tosin minun täytyi luopua muutamasta yleellisyydestä, ja ei,  äitini helvetillinen kokkaus ei ole yleelliseksi kutsuttavan arvoista. Olen elänyt alennuksesta ostetuilla Ramen nuudeleilla. Välillä minulla saattaa jopa olla maissia jemmassa, kun tunnen oloni erityisen mielekkääksi.

Puhuessani mielekkäästä, myönnän että asuntoni on kaikkea muuta. Se on halvin minkä saatoin löytää, oikeastaan. Huomasin sanonnan "saat sitä mistä maksat" olevan totta eteenkin, kun yritän nukahtaa tuutimisääneen, jonka voin vain kuvitella tulevan siitä kun jotain vanhaa rouvaa ryöstetään pimeässä käytävässä oven takana. Ghettopyhäkköni koostuu yhdestä olohuoneesta, keittokomerosta, kylpyhuoneesta ja kaapista. Seinät ovat käytännössä tehty pahvista ja matto on luoja tietää minkä sotkema, mutta se on tarpeeksi hyvä minulle.

Kanssani elää kissani Twig. Hän on yhtä noista oudoista karvattomista roduista, ja toisaalta todellinen keskustelun aihe. Minulta on usein kysytty miksi kissan turkki on nurinpäin, tai onko hän ollut jonkin kieroutuneen ja epäonnistuneen taxidermia projektin uhri.

Niin surkealta kuin elämäni vaikuttaa, halvasti asumisessa on hyötynsä. Elinkustannukseni ovat lähellä nollaa, joten voin tienata tarpeeksi rahaa selviytyäkseni, tekemällä outoja töitä internetissä poistumatta koskaan talosta. Kulutin puolet kuukaudesta kirjoitten valearvosteluita tuotteille, joita en ole koskaan käyttänyt ja täyttäen kyselyitä poliittisista ongelmista, joista en tiedä mitään, sitten kulutin toisen puoliskon netissä surffailuun ja X-Files piraatti uusintojen katsomiseen. Minun ei edes tarvitse maksaa internet-palvelusta, kiitos naapurieni Wi-Fin suojauksen täydellisen epäonnistumisen. Veikkaan että heidän datakattonsa on jo täynnä. No, se ei ole minun ongelmani.

Tulen päivittämään tätä blogia joka päivä kerran tai kahdesti, jos minulla on mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Kiitos tämän tylsän roskan lukemisesta, toivon mukaan minun elämäni muuttuu vähän kiinnostavammaksi tulevina päivinä.

-Reed

Lokakuun 18, 2014

Olen päättänyt tehdä jotain epätavallista. Kello on 3 aamuyöllä ja ajattelin pysyä hereillä koko yön, kofeiinijuomat puolellani. Miksi teen näin, kysyt? Koska olen pysyvästi muuttamassa öistä unirytmiäni. Toisin sanoen tulen nukkumaan päivisin yön sijaan. Minulla on joukko hyviä syitä tämän tekemiseen:

1. Ulkona on vähemmän ihmisiä yöllä, joten rakennuksesta poistuminen ei ole niin pelottava asia.

2. Auringon valo aiheuttaa sinulle syövän, eikö niin?

3. Kiertää sosiaaliset normit.

4. Internetin nopeus näyttäisi kasvavan merkittävästi keskiyön jälkeen.

5. Tämä on vapaa maa, minä en edes tarvi syitä.

Sen lisäksi, liityin tälle siistille foorumille nimeltään Nocturnal Underground. Luonnollisesti, se on täynnä aurinkoa vihavia erakoita ja kaltaisiani kyynisiä ihmisvihaajia. Miten täydellistä. Rekisteröidyin saman tien ja havaitsin foorumin asukkaiden olevan todella ystävällisiä.  Se ei ole kaikkein suosituin internetkohde, enemmänkin tiivis reikä seinässä todella hämärään alakulttuuriin.

Me kaikki näytimme jakavan yleisen arvostuksen yhteiskunnasta erkaantumiselle, mikä on siistiä, koska luulin todella olevani ainoa konttorinörtti, joka ei voi sietää kanssakäyntiä normaaleiden ihmisten kanssa. Koska kuitenkin juuri nämä normaalit ihmiset sanovat minulle, ettei minulla ole oikeutta polttaa niitä aineita, mitä minä haluan saatana, ihan kuin se olisi heidän asiansa.

Tiedotan teille kaikille miten tämä yö juttu sopii minulle. Rauhaa kaikille.

-Reed

Lokakuun 21, 2014

Olen sopeutunut todella hyvin uuteen elämäntyyliini. Voin jo nyt sanoa, että tämä on tyyli, jolla minun tulisi elää aina. Internet on paljon mielenkiintoisempi paikka yön aikana.

Kaikki on ollut kohtalaisen normaalia viime aikoina, yhtä asiaa lukuun ottamatta.

Viime yönä sain mysteerisen yksityisviestin Nocturnal Underground:issa. Tässä veisti kopioituna ja liitettynä iloksenne.

---

Vastaanottaja: Reedman07

Lähettäjä: Revelation666

Aihe: Necrosleep.net

Onnittelut Reedman07. Sinut on kutsuttu liittyminen-vain-kutsulla sivustolle, joka tulee muttamaan elämäsi ikuisesti. Ota selvää mitä yhteisö ei halua sinu tietävän Necrosleep.net:issä

Käytä yksinomaista kutsukoodia päästäksesi sisään: DCLXVI

Selvitä mistä olet jäänyt paitsi koko elämäsi ajan.

Necrosleep.net

---

Kuulostaa täydeltä huijaukselta, mutta se herätti mielenkiintoni. En voinut vastustaa sivustolle menemistä, vain nähdäkseni mitä helvettiä se oli.

Joten menin sinne, ja saavuin täysin tyhjälle mustalle sivulle. Huomasin tekstin syöttö viivan välkkyvän keskellä, osoittaen, että voisin kirjoittaa siihen. Oletin, että tässä kohtaa minun kuului syöttää kutsukoodi, ja oletin oikein.

Kun etusivu latautui, huomioin välittömästi, että kaikki teksti oli Venäjää, paitsi otsikko, joka yksinkertaisesti sanoi "Necrosleep.net" Englanniksi. Nettiselaimeni automaattisesti havaitsi, että sivusto oli Venäjää ja tarjoi käännöstä minulle, joten tottakai klikkasin kyllä.

Tämä sivusto oli selvästi hämärän puoleinen. Kuka ikinä sen suunnitteli, ei taatusti ollut kovin perehtynyt verkkosuunnitteluun, sillä sivustolla oli enemmän yhteistä notepad dokumentin kanssa, kuin hyvän nettisivun. Tausta oli musta, valkoista tekstiä oli kirjoitettu oh-niin-yleisellä Kuriiri fontilla, ja otsikon alla oli rivi punaisia hyperlinkkejä merkittynä seuraavanlaisesti: Pääsivu, Osta, Salaista, ja Kunnianosoitus. Tässä poiminta pääsivulta.

---

Tervetuloa Necrosleep.net:tiin

Tämä nettisivu on vain-kutsutuille. Valitut vierailijat saavat yksinomaisen pääsyn spesiaaliin tarjontaame, joka tulee muuttamaan elmäsi ikuisesti.

Necrosleep on tuote, joka turvallisesti estää biologisen unenpuutteen, kiitos meidän ihmeelliselle mutta salaiselle reseptillemme. Yhdellä pillerillä päivässä, et tunne enää ikinä tarvetta nukkua.

Kokeile itse klikkaamalla ostolinkkiä. Jos Necrosleep ei muuta elämääsi, me tarjoamme sinulle täyden korvauksen.

Hämmästyksesi on taattu.

---

Mitä rohkeita väitteitä nämä ihmiset tekevätkään. Ei ole mahdollista, että tämä kama oikeasti toimisi, muutenhan kaikki ottaisivat sitä. Selvästi olin skeptinen, ja olen vieläkin, mutta klikkailin ympäri sivustoa hieman lisää silkasta uteliaisuudesta. Klikkasin "Salaista" hyperlinkkiä, joka vei minut toiselle sivulle. Tässä on sivulla sanottu teksti:

---

Necrosleep käsittää erikoiset ja harvinaiset aineet, joita emme voi paljastaa, jotta kaavamme pysyisivät yksityisissä käsissä. Pitääksemme tuotteemme saatavissa, sitä voi levittää vain vaihtoehtoisilla keinoilla ja yksinoikeudella.

 Aktiiviset ainesosat Necrosleepissä ovat olleet vuosien ajan tohtorien ja tiedemiehien pyrkimyksenä, joiden aikomuksena on ollut korvata nukkuminen valveilla olemisella. Vain me olemme onnistuneet tekemään sen, mitä toiset eivät, mestarimme tahdon mahdollistamana.

Me voimme vakuuttaa sinulle täydellä luottamuksella, että meidän tuotteemme tulevat muuttamaan elämääsi, ja et tule taritsemaan unta enää koskaan uudestaan.

Tunne vapaus langeta salaisuuteemme.

---

Vaihtoehtoisilla keinoilla? Enemmänkin pimeillä markkinoilla. Mitä ikinä täällä onkaan meneillään, se ei vaikutta olevan... laillista, täsmälleen. Ei sillä että välittäisin laista, minä vain saan huonoja viboja tästä sivustosta.

Joka tapauksessa, jatkoin ja klikkasin "Kunnianosoitus" hyperlinkkiä. Sydämmeni pomppasi hieman, kun kohtasin rehellisesti käsittämättömimmän kuvan elävästä henkilöstä minkä olen ikinä nähnyt. Se oli vanha mustavalkoinen kuva pitkästä miehestä tohtorin takissa. Jos hän ei olisi seisonut pystyssä, sanoisin hänen olleen kuollut, mutta veikkaukseni on, että hän oli vain kalman kalpea ja huonosti voiva, ja luultavasti sokea kalpeiden, elottomien silmiensä katseen perusteella. Hänen kasvoissaan ei näkynyt merkkejä tunteista.

Kuvan alla oli pieni pala tekstiä, jossa luki seuraavanlaisesti:

---

Kunnia Necrosleepin uranuurtamisesta menee mahtavalle DR. Hail A Stan:ille,  hallitsemiseemme valtuutelle ja Ukrainan Instituutin Okkultistisen lääketieteen perustajalle. Hänen työnsä elää.

---

Hallitsemiseemme valtuutetulle? Okkultistinen lääketiede? Ehkä olen katsonut liikaa kauhuelokuvia, mutta tämä ei ole tyypillinen käärmeöljysi myyntipuhe. Ehkä he ovat osa jotain häiriintynyttä uskonnollista ryhmää tai jotain? Myönnän, olin hieman kauhistunut, mutta minua enemmänkin kiehtoi. Klikkasin "Osta" hyperlinkkiä, pelkästä uteliaisuudesta jälleen kerran.

Jokainen pilleri osottautui maksamaan jonkin järjettömän määrän venäläistä valuuttaa, minkä selvitin olevan USAn dollareissa 130 per pilleri. Naurettavaa! Ei sillä, että ostaisin niitä vaikka pystyisin. Poistuin sivustolta välittömästi.

Tässä vaiheessa luulen sen vain olevan ulkomaalainen viheliäinen luottokorttihuijaus, tai jokin outo kultti aloite. Joka tapauksessa se teki päivästäni paljon mielenkiintoisemman, kuin se olisi normaalisti ollut.

-Reed

Lokakuun 22, 2014

Postasin langan Noctural Underground:iin mysteerisestä käyttäjästä, joka lähetti minulle oudon YV:n. Huomasin itsestänni palavaa halua tietää enemmän tästä koko Necrosleep.net jutusta, joten osana tutkimustani pyrin selvittämään kuka käyttäjä oli. Tässä kopio foorumin langasta.

---

Reedman07: Hei kaverit, toivo etten häiritse asioiden järjestystä postatessani tätä Häirintä ja Trollaus osioon, en tiennyt minne muualle voisin sen laittaa. Ajattelin voivani lokeroida tämän tapaukseni häirintäviestiksi, jos muut saavat samaa mainosviestiä, kuin minä. Yhtenä päivänä sain yksityisviestin käyttäjältä, jota en ole nähyt koskaan aiemmin, nimeltään Revelation666, ja viesti oli mainos jollekin lisäravinteelle. Onko kukaan nähnyt tätä käyttäjää foorumeilla aiemmin? Minä en ainakaan ole. Jos kellään on mitään tietoa, se olisi mahtavaa.

Cosmic_Trashbin: Outoa. Menitkö sivustolle oikeasti? Toivon ettet, se on luultavasti saastutettu viruksilla. Lol.

B3457w4rf4r3: Yritin juuri mennä sinne, mutta se on vain musta ruutu. Kutsu koodi ei myöskään toiminut, se heitti vain ruudulle ponnahduslaatikon, joka sanoi käyttökelvoton IP.

Reedman07: Tottakai menin sinne. En voinut vastustaa.

Thuglyfe4lyfe: Ei toiminut minullekaan. Käyttökelvoton IP.

Cosmic_Trashbin: Jos se toimii vain Reedman07:llä, ehkä se on jotenkin sidonnainen hänen IP:hensä. Voitko ottaa joitain kuvankaappauksia sivustolta? Herätit mielenkiintoni.

Reedman07: Tässä olisi. Sivu oli aluksi Venäjänkielinen, joten laitoin selaimeni kääntämään sen. [Pääsivu.jpg] [Osta.jpg] [Salaista.jpg] [Kunnianosoitus.jpg]

B3457w4rf4r3: Näyttää helvetin hämärältä.

Cosmic_Trashbin: Vau. Älä edes leiki sillä, kerjäät ongelmia jo pelkästään klikkaamalla linkkiä. Sinut luultavasti keylogataan, kuten sanoimme.

B3457w4rf4r3: Puhumattakaan, että tuote jota he myyvät, on luultavasti terästetty syaniidilla.

Cosmic_Trashbin: Jos hän on tarpeeksi tyhmä ostaaksen sen, no, geeniallas ei kaipaa häntä sitten.

B3457w4rf4r3: Älä koskaan luota venäläiseen.

Thuglyfe4lyfe: Olen venäläinen ja otin tuon loukkauksena.

B3457w4rf4r3: Sanoit juuri viime viikolla olevasi aasialainen, päätä jo.

Reedman07: Poistun tästä langasta 5:ksi minuutiksi ja seuraa kaaos. Jokainen [voimasana] ruhoittuu. En tietenkään leiki sillä, nämä niin kutsutut ihme pillerit ovat ##$130 kappaleelta anyway. Luuletteko että olen joku Johnny Cash?

Thuglyfe4lyfe: Se että hänen nimensä oli Johnny Cash, ei tarkoia hänen olleen rikas tai omistaneen paljon rahaa tai mitä ikinä.

B3457w4rf4r3: Tottakai hän oli rikas senkin tyhmä[voimasana], hän on Johnny [voimasana] Cash.

Cosmic_Trashbin: Kenen mahtava idea edes oli varustaa tämä foorumi hävyttömyys suodattimella? Se on [voimasana] tyhmää.

Reedman07: Ennen kuin tämä lanka huononee yhtään enempää, antakaa minun vain sanoa, että olen lattanut teipin webkamerani eteen  siltä varalta, että jotain olisi luikahtanut virusturvani ohi, mutta se on varmaan vain luottokorttihuijaus tai jotain. Tutkin sitä jonkin verran huomenna, aurinko on ollut ylhäällä kolme tuntia ja energiajuomani alkavat hupenemaan.

Cosmic_Trashbin: Otan yhteyttä yhteen ylläpitäjään tästä. Täällä ei suvaita spämmiä. Minun pitäisi nähdä, jos he ovat halukkaita poistamaan hävyttömyysfiltterin myös.

---

Sain viestin myöhemmin HGWishingWells:ltä(yhdeltä ylläpitäjistä), joka sanoi, että käyttäjää Revelation666 ei ole olemassa tietokannassa, ja että ainoa tapa jolla olisin voinut saada viestin on, jos viestiohjelma olisi ohitettu jotenkin. Toisin sanoen, joku hakkeroi systeemin vain lähettääkseen minulle spämmi viestejä. Mitä helvettiä.

-Reed

Lokakuun 23, 2014

Viimein Googlasin Necrosleepin. Tulokset olivat pääosin epäolennaisia YouTube kanavia ja lakkautettuja 90-luvun screamobändejä, mutta huomasin roskatulosten joukosta linkin postaukseen FastMD.com:ssa. Aloitus sanoi "Tietääkö kukaan toimiiko tämä Necrosleep juttu oikeasti?" Joten klikkasin sitä, vain ohjautuakseni sivulle, joka sanoi "Etsimäsi julkaisu on poistutte eikä ole enää olemassa." Minun olisi pitänyt tietää. Mikään ei koskaan voi olla helppoa ja odotusten mukaista.

Palasin hakutuloksiin, ja tutkin niistä monta sivua, kunnes lopulta päädyin vanhalle pelifoorumin langalle, missä nettisivu Necrosleep.net oli mainittu. Tällä kertaa postausta ei ollut poistettu. Keskustelun keskellä yksi käyttäjistä väitti ottaneensa Necrosleeppiä hoitaakseen virtuaalifarmiaan 24 tuntia päivässä maximoidakseen sadon tuotannon jossain keskiaikaisessa strategiapelissä.

Tarpeetonta kai sanoa, muut foorumin käyttäjät olivat vahvasti skeptisiä. Kaveri postasi linkin Necrosleep.net:iin yrittääkseen tukea väitettään, epäonnistuen täysin vakuuttaa heidät, koska--arvaat varmaan--sivu oli sidonnainen hänen IP osoitteeseensa. Hänellä oli myös sama kutsukoodi kuin minulla (DCLXVI), minkä takia uskoin kaavamaisuuden saavan sinut tuntemaan itsesi erityiseksi. Mutta tuo ei selitä miksi ja miten IP:ni-- ja nähtävästi jonkun muunkin--oli erotettu joukosta.

Kersakailija sitten väitti, että hänen in game-score:ssaan oli kiistattomia todisteita hänen lakkaamattomata valveilla olostaan. Suhteessa hänen käyttäjänsä olemassa olo aikaan, hänen pisteensä olivat liian korkeat. Niin korkeat, oikeastaan, että olisi mahdotonta hänelle saavuttaa niin korkeat pisteet niin lyhyellä aikavälillä, paitsi jos hän pelasi peliä vähintään 21 tuntia päivässä, mikä ei käytännössä jättäisi aikaa nukkumiseen.

Kaikesta siitä huolimatta, he sanoivat hänen tuloksen johtuvan automaattisesta botti ohjelmast, joka toimi hänen puolestaan pelissä yön ajan. Koska tällä tavalla pelissä huijaaminen on sääntöjen vastaista, hänen käyttäjänsä oli viipymättä poistettu, omderaattorin mukaan langan lopussa. Totta tosiaan, pienissä punaisissa kirjaimissa hänen foorumi avatarinsa alla oli sanat "Bännätty botin väärinkäytöstä, 8/12/2006."

En löytänyt enempää aiheellisisa tuloksia Necrosleep:illä tai Necrosleep.com:illa sen lisäksi mistä juuri kerroin teille. Näyttäisi siltä että nämä netti huumediilerit ovat erittäin viekkaita. Minä haluan kuollakseni tietää mitkä heidän todelliset otiivinsa voisivat olla, syystä että voisin keksi miljoona parempaa tapaa varastaa jonkun luottokorttin numeron tai kaupitella valelääkkeitä. Se saattoi olla pila, mutta selvästi tätä on jatkunut vuodesta 2006 asti vähintään. Ehkäpä jotkut vitsit eivät vain kuole koskaan.

-Reed

Lokakuun 15, 2014

Sain taas yhden yksityisviestin Revelation666:lta. Olenko minä ainut, jota tuo nimi karmii? Tietäen mitä minä tiedän, tulen levottomaksi ajatellessani kuinka pitkälle tämä käyttäjä meni ottaakseen yhteyttä juuri minuun. Jostain syystä, he vaivihkaa ohittivat systeemin vain lähettääkseen minule näitä viestejä ja tehdäksenn minulle tämän "tarjouksen". Tässä on viesti, jonka juuri vatsaanotin:

---

Kenelle: Reedman07

Keneltä: Revelation666

Aihe: Necrosleep.net/backdoor

Onnittelut Reedman07. Sinut on valittu saamaan ilmainen 30:n päivän necrosleep kokeilu. Lunasta yksinomainen palkkiosi Necrosleep.net/backdoor:ssa.

Ota selvää mistä olet jäänyt paitsi koko elämäsi ajan, ilman riskejä.

Necrosleep.net/backdoor

---

Jälleen kerran uteliaisuuteni vei voiton. Vahvistaen itseäni sitä varten mikä huijaus ikinä olikaan tulossa tielleni, klikkasin linkkiä. Minut johdatettiin osoitettani kysyvälle sivulle, ei mitään muuta.Mietin sitä tarkasti, tietäen täysin hyvin, että näillä ihmisillä on yleensä ilkeät aikomukset. Mutta jos syöttäisin postitoimistoni postilokeron, mikä olisi pahin asia, mitä voisi tapahtua? Pahin tapaus olisi skenaario, että he lähettävät minulle jotain roskapostia tai viallisia pillereitä. Pointti on, että tietäisin lopultakin mitä he minulta haluavat.

Syötin osoitteeni.

-Reed

Lokakuun 28, 2014

Päätin mennä takaisin langalle, jonka postasin Nocturnal Underground:iin ja kertoa ihmisille mitä on meneillääm. Ja totta tosiaan, heidän reaktionsa olivat huvittavia:

---

Reedman07: Hei kaverit, se tapahtui uudestaan. Katso liite. [Viesti2.jpg]

Cosmic_Trashbin: Älä sano, että klikkasit tätä myös.

Reedman07: Tein niin. Sitten se kysyi osoitettani. Mutta älkää huliko, annoin vain postitoimistoni lokeron.

Cosmic_Trashbin: Oletko [voimasana] järjiltäsi?!

Reedman07: Arvasin ettet voi suostutella ylläpitäjiä poistamaan hävyttömyyssuodatinta käytöstä.

Cosmic_Trashbin: No [voimasana] Sherlock. Ilmeisesti he saavat valtavat kiksit katsoessaan meidän riitelevän siitä.

Reedman07: En yllättyisi, jos HGWishingWells lähetti minulle nämä oudoy viestin vain herättääkseen jotain keskustelua täällä.

HGWishingWells: En minäkään... ;)

Cosmic_Trashbin:  Arvoitus on ratkaistu. Menkää kaikki kotiinne.

HGWishingWells: Kaikella vakavuudella minulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Vannon mahtavan isoäitini elämän kautta!

Reedman07: Vannominen kuolleen henkilön elämän kautta ei ole aivan vakuuttavin tapa vannoa.

Cosmic_Trashbin: Luulen että vitsi on mennyt tarpeeksi pitkälle. HG, teitkö sitä vai et?

HGWishingWells: En oikeasti tehnyt sitä. Ylläpitäjät ja minä olimme aidosti hämillämme, kun näimme mistä viesti tuli. Tai pitäisikö minun sanoa, mistä viesti EI tullut. Se ei varmasti tullut keneltäkään rekisteröityneeltä käyttäjältä sisällä.

B3457w4rf4r3: Jos he oikeasti lähettävät sinulle pillerit, aiotko ottaa niitä? Et voisi lahjoa minua miljoonallakaan taalalla niiden kokeilemiseen [voimasana].

Cosmic_Trashbin: Voin henkilökohtaisesti luvata sinulle, että se kama on liian hyvää ollakseen totta. Mikään ei voi saada sinua pysymään hereillä ikuisesti.

 HGWishingWells: Olen samaa mieltä Cosmic:in kanssa. Älä vie tätä yhtään pidemmälle.

Reedman07: Vaikka he lähettäisivät ne eikä se olisi vain roskapostia, en aio ottaa niitä ennen kuin löydän niistä enemmän tietoa. Luuletteko todella, että olen niin tyhmä? Rauhoittukaa kaverit. En luultavasti päivitä tätä lankaa enää, joten seuratkaa blogiani, jos haluatte tietää miten minulla menee. Linkki on profiilissani.

---

No, me aika pajolti suljettiin pois mahdollisuus, että se olisi ylläpitäjien pila. En usko, että HGWishingWells jatkaisi pilaa näin pitkälle, tai että hän valehtelisi niin peittelemättä. Ja vaikka joku toisista ylläpitäjistä pilailisi kustannuksellani, en voisi kuvitella heidän tekevän sitä jollain Venäläisellä lisäravinteella. Se vain on liian outoa.

-Reed

Lokakuun 30, 2014

Viime yönä, laitoin kaverini toimittamaan viestin kotiovelleni vaihdossa johonkin koodaus työhön hänen Flash sivustollaan. Teen melkein mitä vain välttääkseni asunnostani poistumisen. Mutta se ei ole pointti; pointti on, että vastaanotin kirjeen ilman palautusosoitetta. Silti tiesin välittömästi keneltä se oli.

Kirjekuori oli vanha. Todella vanha, kuin se olisi ollut lojumassa pölyisessä ullakossa vuosikymmeniä. Avasin likaisen kirjekuoren vain löytääkseni pienemmän manila kirjekuoren sen sisältä, myös se oli aika vanhan näköinen. Pieneen kirjekuoreen oli kirjoitettu sana "Necrosleep" ja neuvoja pakkauksen säilyttämiseen kylmässä, pimeässä paikassa maximaalisen tehon saamiseksi. Sanat vaikuttivat olleen leimattu kirjekuoreen printtaamisen sijasta.

Avasin pienen kirjekuoren, ja totta tosiaan, siellä oli 30 mustaa pilleriä sisällä, karkeampia kuin mitä voisit saada paikallisesta apteekistasi. Nyt ennen kuin te kaikki menette sekaisin, minä EN aio ottaa näitä. Ainakaan ennen kuin saan kaivettua esiin luotettavampaa tietoa siitä.

Nyt tiedän, että nämä Venäläiset huumediilerit eivät vain yrittäneet lähettää minulle roskapostia. Kysymys kuuluu, miksi he lähettäisivät minulle pillereitä, jos ne eivät oikeasti toimi? Kaiketi heidän täytyy halua rahani, mitä he eivät saisi epäonnistuneen 30 päivän koekäytön jälkeen. Mitä jos he yrittävät tappaa minut? Minulla ei koskaan ollut hyvää tunnetta mistään tästä. Mutta uteliaisuus tappaa minut.

-Reed

Lokakuun 31, 2014

Minulle juuri valkeni, että olin täysin unohtanut jotain. En koskaan tutkinut Dr. Hail A, Stan:ia, kaveria jolla ilmeisesti oli jotain tekemistä Necrosleep:n kanssa. Joten tein pika Googletuksen ja sain selville--yllätyksekseni--että hänelle oli oma artikkelinsa Wikipediassa.

Artikkeli toteaa, että Dr. Stan oli ukrainalainen tiedemies ja lääkäri, joka väitti olleensa suoraan osallisena 1940 vuoden elokuvassa esitettyihin tutkimuksiin, mikä dokumentoi neuvostoliiton tutkimuksia kliinisesti kuolleiden organismien elvytyksestä. Tässä poiminta artikkelista:

---

Elokuva "Kokeet organismien elpymisestä" esittää useita vastenmielisiä lääketieteellisiä koiraeläimillä suoritettuja kokeita, joista yksi sisältää ruumissta irroitetun koiran pään pitämisen elossa alkeellisella autojectorilla, mikä toimittaa sille hapetettua verta.

kunnia operaatioista filmillä meni Dr. Sergei Brukhonenkolle. Kuitenkin, Dr. Hail A. Stan lakkaamatta väitti olleensa se, joka oikeasti suoritti kokeet ja keksi autojectorin, ja että vain Brukhonenkolle annettiin kunnia, koska Stan oli tuomittu vankilaan suoritettuaan laittomasti hirvittäviä kokeita ihmisillä. Hän uskoi, että koska hänellä oli suostumus testikohteilta (vaikkakin lahjonnan kautta), hän ei ollut tehnyt moraalitonta rikosta.

Leninin palkinto myönnettiin Brukhonenkolle autojectorista, samalla kun Stan oli vielä pysyvässä vankeudessa. Vasta kun he löysivät kadonneen kuvamateriaalin hänen sairaista ihmiskokeistaan, he saivat hänet teloitettua kuolettavalla ruiskeella. Hänen vimeiset sanansa, puhuttuna tunnistamattomalla kielellä, kuolivat hänen mukanaan.

Dr. Hail A Stanin väitettiin panneen alulle monia lääkkeitä merkittäviin tilojen hoitoon, kuten narkolepsian ja epilepsian, siitä huolimatta tuloksia ei julkistettu tieteellisellä tavalla, ja siksi suurin osa hänen väitetyistä saavutuksistaan olivat todentamattomissa, ja näennäisesti yliluonnollisia luonnossa. Ihmisten määrä, jotka hän ilmeisesti paransi useista parantumattomista vaivoista vuosien 1930 ja 1940 välillä, oli tuhansia. yritykset uusia hänen dokumentoidut parannuskeinonsa lopulta epäonnistuivat, johtaen useimmat uskomaan hänen harjoittaneen näennäistiedettä.

Jotkut uskoivat, että Dr. Hail A. Stanilla on seuraajia tähän päivään, ja että hänen ihme parnnuskeinojaan on harjoitettu ja kaupiteltu Venäjältä ja Ukrainasta. Jotkut väittävät vastaanottaneensa mysteerisiä  Dr. Hail A. Stanin työhön liittyviä sähköposteja ja tarjouksia; mitkään tutkimukset eivät ole paljastaneet todisteita tukemaan näitä väitteitä.

---

Myönnän, jotkut näistä jutuista hermostuttavat minua. Sairaat ihmiskokeet eivät ole oikein mukavia juttuja ajatella. Mutta minusta vaikuttaa, että tämä  kaveri teki vain sen mitä oli välttämätöntä edistyäkseen tutkimuksessaan. Ehkä hän oikeasti oli jonkin jäljillä? Ehkä hänen parannuskeinojaan ei voitu uusia, koska ne olivat niin edistyneitä? En oikeasti tiedä. Kaikki mitä tiedän on, että sain yhden näistä mysteerisistä tarjouksista, joita ei muka kuulemma ole olemassa.

Ehkä tässä on jotain. Ehkä minut todella valittiin saamaan massoille liian suuri lahja. Ehkä he olivat kuoleman vakavissaan, kun he sanoivat tämän muuttavan elämäni.

-Reed

Marraskuun 1, 2014

Pitelen pilleriä kädessäni, valmiina ottamaan sen hetkenä minä hyvänsä. Olen miettinyt tätä kovasti. Tiedän ettei se ole maailman turvallisin asia tehdä, mutta olen riskinottaja. Jos tässä käy huonosti, minulla ei ole paljoa elettävää muutenkaan. Elämä ei ole mitään ilman vaaraa, ja haluan tietää näiden ihmisten motiivit enemmän kuin mitään muuta. Minun täytyy tietää mitä he haluavat minulta. Minun täytyy tietää mistä olen jäänyt paitsi.

On vain yksi tapa selvittää se.

-Reed

Marraskuun 3, 2014

En voi uskoa sitä. Se oikeasti toimii. En ole nukkunut 3:een päivään enkä tunne pienintäkään väsymystä. Voi luoja! En ole koskaan tuntenut oloani näin keskittuneeksi ja pirteäksi elämässäni. En tiedä mitä tässä aineessa on, mutta se TOIMII. En tiedä kuinka pitkään se oikein tulee toimimaan, joten en ala toivomaan. Mutta väitteiden mukaan minun ei tarvitse nukkua enää koskaan. Ikinä.

Toistaiseksi, niin hyvä.

-Reed

Marraskuun 4, 2014

Toimii vieläkin 4:n päivän jälkeen, kuin unelma. Mutta nyt myöhemmin valo on todella häirinnyt minua, joten teippasin palan pahvia ikkunan eteen ilmastointi teipillä. En koskaan tykännyt siitä ikkunasta muutenkaan. Yöllä minulle tulee tunne, että minua katsotaan ulkoa, ja se on tehnyt minusta ahdistuneemman kuin yleensä. On helppo kuvitella näkeväsi jotain käsittämätöntä ikkunasta, kunnes tajuat sen olevan vain oma halvan ikkunalasin vääristämä kuvajaisesi. Joka tapauksessa, se ongelma on ratkaistu.

Löysin myös jotain mielenkiintoista, kun olin ottamasa jokailtaista pilleriäni. Viime aikoihin asti en ollut huomannut pienen manila-kirjekuoren sisään leimattua symbolia. Kyllä, sisään. Tiedän nähneeni symbolin aiemmin, mutta en muista missä tarkalleen. Se on alaspäin osoittava pentagrammi, jonka sisään on kaiverettu luullakseni vuohen pää. Ehkä he vain kierrättivät vanhan kirjekuoren ja käänsivät sen nurin päin tai jotain.

-Reed

Marraskuun 5, 2014

Kiitos yhdelle seuraajistani, joka huomauttu jotain mitä en ollut tajunnut; merkki kirjekuoren sisällä oli oikeastaan saatanallinen symboli... Niin, tarpeetonta sania etten todellakaan ota tätä paskaa enää. Tämän tyyppiset jutut karmivat minua oikeasti. Minulle riitti. Toivon että olisin lukenut tuon viestin ennen kuin otin sitä tänä iltana, lopetan huomenna. Ainakaan että se ei ole vahingoittanut minua toistaiseksi ja oloni on hieno, joten ehkä olen vain vainoharhainen. Se on vain symboli, luultavasti printtausvirhe tai jotain. Mutta hitot siitä. En leiki demonisilla asioilla. En helvetissä.

-Reed

Marraskuun 6, 2014

Viime viikon ajan olen ottanut yhden näitä pillereitä joka yö tasan 10:ltä. Suunnittelin lopettavani pillerit tänä yönä, mutta noin 10:30 sain tämän hirveän päänsäryn, ja se on mennyt progressiivisesti pahemmaksi. Ajattelin, että ehkä se oli vain vieroittumista äkillisestä Necrosleepin lopettamisesta, joten odotin toisen tunnin enkä kestänyt sitä enää. Otin taas pillerin.

Tiedän että olisin voinut lopettaa halutessani, mutta alan ajattelemaan ettei ole syytä. Tarkoitan, minun ei tarvitse nukkua enää, olen ollut energinen, minun pitäisi vain miehistyä ja lopettaa olemasta irrationaalinen.

-Reed

Marraskuun 9, 2014

Olen tehnyt helppoa voittoa kaikella tällä vapaa-ajalla ja vasta löytyneellä keskittymiselläni. Tein viisi tonnia yhdessä päivässä käyden kauppaa virtuaali omaisuudella; se ei sisällä nettipokeri voittoja viime viikon ajalta, mitkä ovat saatana kattoakin korkeammat. Yhtäkkiä minulla on tämä intuitiivinen käsitys numeroista, jota minulla ei ole ollut koskaan aiemmin. Olen elänyt elämääni tähän asti kykenemättä ajattelemaan selkeästi... he olivat oikeassa. Tämä todella muuttaa elämääni.

-Reed

Marraskuun 11, 2014

Tässä on teille aika erikoinen tarina kaverit. istuin sohvalla hoitaen omia asioitani, kun huomasin parin kiiluvia silmiä tuijottamassa minua pimeästä nurkasta. En ajatellut siitä mitään, tietäen sen olevan Twig hiiviskelemässä. Kissoilla on heijastavat silmät, joten kuka muu se voisi olla? Katsoin muualle, ja sinä samana hetkenä tunsin sen. Twigin ryppyinen keho käpertyneenä vieressäni.

katsoin takaisin kohti nurkkaa noita nappimaisia silmiä, jotka olivat vieläkin kiinni minussa ja Twig selvästi vieressäni. Räpäytin omia silmiäni ja toiet silmät olivat poissa. Luoja, aivoni yrittävät todella pilailla kanssani. Minun on ollut pakko olla sekaisin. Muistan sen aika selkeästi. Nyt kun ajattelen sitä, minun olisi pitänyt alusta asti tietää ettei se ollut Twig. Kissan silmät eivät kiilu punaisina.

Joka tapauksessa, toivotaan sen olleen vain kummallinen aivojen toimintahäiriö. Koska mikä muu se olisi voinut muka olla?

-Reed

Marraskuun 12, 2014

Minulta loppuu ruoka ennen pitkään. Tietenkin VOISIN mennä kauppaan ja täyttää varastot, mutta... ajatus pelottaa minua. Ajatus poistua huoneistoni turvasta-ajatus sosiaalisesta vuorovaikutuksesta-pelkään sitä nyt enemmän kuin koskaan. En ole koskaan pitänyt ulosmenoa parempana vaihoehtona sisällä pysymiseen, mutta en ole koskaan pelännyt sitä näin paljon. En ollut aina niin hirveän peloissani.

Yksikään chatti ystävistäni ei ole ollut netissä viime aikoina, ja he lopettivat tykkäämästä blogipäivityksistäni. Kuka hakee nyt ruokaostokseni? Mitä jos minun on mentävä sinne? Minun ei pitäisi panikoida tällä tavalla, totta puhuakseni. Olen tyhmä. Lopeta panikointi idiootti. Lopeta panikointi idiootti. Lopeta panikointi idiootti.

-Reed

Marraskuun 13, 2014

Ystäväni Jake ilmestyi onlineen. Se oli tilapäinen helpotus, jota kesti niin pitkään, kun häneltä kesti sanoa "en toimita ruokaa, ennen kuin suostut poistumaan talosta." Tuo oli hänen tarjouksensa, vaatien minua poistumaan talosta ja menemään clubille kavereiden kanssa vastapalveluksena avusta. Kieltäydyin puhtaasta pelosta.

Hän oli huolestunut terveydestäni, ilmeisesti. En voi syyttää häntä siitä, että hän ajattelee minun tulevan villiksi erakoksi, joka on tuomittu kuolemaan yksin säälittävässä slummissaan, mutta hän ei vain ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä minua. Ainakin olen aika varma, että minulla on tarpeeksi ruokaa Kiitospäivään asti, jos säästelen sitä.

-Reed

Marraskuun 15, 2014

Minun täytyy kertoa teille kaikille toisesta oudosta kokemuksesta, jonka koin eilen. Olen jättänyt TV:n päälle viime aikoina, jotta hiljaisuus ei hermostuta minua. Se lastenohjelma Buckon Puutarha oli päällä, tiedäthän, ohjelma, jota me kaikki katsoimme lapsina, kunnes olimme tarpeeksi isoja tajuamaan kuinka älytön ja järjetön se oli. Kyllä, juuri se ohjelma. Se pyöri taustalla vanhassa laatikkotelkkarissani nurkassa. Lopulta se häiritsi minua ja humasin keskittyväni siihen paremman tekemisen puutteessa.

Sen täytyi olla Kiitospäivä jakso, ottaen huomioon Buckon (kaveri pukeutuneena peuraksi, jolla on ihmiskasvot) olleen keittiössä valmistamassa herkullisia perunoita ja karpaloita. Tämä on niin selvää, kuin ohjelmasta saa. Asiat menivät hieman oudoiksi, kun hän päätti päästää antropomorfiset karpalot  puutarhaansa viimeisellä minuutilla, kuin ne olisivat olleet vangittuja ötököitä. Herkulliset perunat eivät olleet niin onnekkaita.

Bucko lähetti lintuystävänsä hakemaan kurpitsapiirakkaa piirakkapuusta, ja hänen oravaystävänsä keräämään paistinkastiketta paistinkastikelehmältä, joka sattumalta oksenti perunamuusia saappaille. Sanoin sinulle, että tämä ohjelma oli outo, mutta tuo ei ollut vielä edes alkua.

En tajunnut jonkin puuttuvan, kunnes Bucko veti veitsen esiin-täysin toimintakykyinen partaveitsen terävä veitsi, jota et odottaisi näkeväsi niin lempeässä ohjelmassa. Toisella kädellä hän avasi uunin, ja veti sen ulos. Ei kinkkua, ei kalkkunaa.

Paistetun ihmissikiön.

Voi Pyhä Jumala.

En voinut edes uskoa mitä näin. Miten ikimaailmassa tällaista sallitaan näyttää televisiossa? Pettivätkö silmäni minut? En tiedä, mutta suljin ohjelman niin pian, kun hän alkoi leikata sitä. Gore oli liikaa jopa minulle.

Minun on vieläkin vaikea uskoa mitä omat silmäni selvästi näkivät. En voinut uneksia, en ollut torkkunut 15 päivään. Minä vain... en edes tiedä. Ehkä minussa on jotain vialla. Olen unohdellut PC:ni salasanaa jopa sen jälkeen, kun vaihdoin sen toiseksi ja kirjoitin sen ylös unohdin minne sen kirjoitin ylös minne kirjoitin sen unohdin ylös. En pysty edes ajattelemaan kunnolla juuri nyt.

-Reed

Marraskuun 18, 2014

En aio valehdella. Olen poissa tolaltani pelosta juuri nyt.

Kävelin kylpyhuoneeseen, tarkoituksenani ottaa ensimmäinen suihkuni viikkoihin. En koskaan kuvitellut avaavani ovea ja näkeväni mitään muuta kuin oman heijastukseni peilistä.

Sen sijaan, näin sen. Seisovan takanani. Tuijottamassa. Täysin liikkumattomana. Jäädyin ja panikoin enemmän, kuin olen koskaan panikoinut koko elämässäni, vannon. Et tiedä todellista pelkoa. Sinulla ei ole hajuakaan. Voin vieläkin nähdä sen, syöpyneenä mieleeni. Kasvot. Se oli... demonista.

Se oli poissa niin pian kuin ilmestyi.

Voisin sanoa vain kuvitelleeni asioita, mutta se tuntui kaikkiaan liian todelliselta. En ole menossa tuohon kylpyhuoneeseen ikinä uudestaan. Menen peseytymään keittiöön lavuaariin tai jotain. En voi käsitellä tätä. Mietin, jos nämä pillerit sekoittavat päätäni. Minun täytyy lopettaa. Minun täytyy lopettaa nyt. En tunne oloani turvalliseksi omassa huoneistossani enää. Tuntuu kuin varjot katsoisivat minua.

-Reed

Marraskuun 20, 2014

Yritin lopetta pillerit taas, mutta muutin mieltäni viimeisellä minuutilla. Jokin sanoi minulle olla tekemättä niin, kuin ääni päässäni. Minusta vain tuntuu sen olevan väärin ja, että jotenkin elämäni menisi palasiksi, jos lopettaisin. En usko tämän olevan normaalia, tapani elää, mutta en voi kuvitella sitä muulla tavalla. En voi kuvitella astumista ulos valoon, tai edes kuunvaloon totta puhuakseni.

Kaikki chatti kontaktini ovat olleet offlinessa siitä lähtien, kun Jake viimeksi puhui minulle, enkä tiedä riittääkö ruokani seuraavaa viikkoa. Twig on alkanut mennä luisevaksi, sillä olen syönyt hänen kissan ruokiaan säästääkseni varastojani hieman, mutta hän pysyy kunnossa niin kauan, kunnes joku tulee onlineen kiitospäivänä. Siitä puhuen, kukaan ei ole kutsunut minua kiitospäivän päivälliselle, ei edes perheeni. Mutta se ei haittaa, vihaan vanhempiani siitä huolimatta. Vähät heistä.

-Reed

Marraskuun 22, 2014

Olen kuullut lisää ääniä pääni sisällä. Hirveitä ääniä. Se todella pelottaa minua enkä tiedä mitä tehdä. Onko se jonkin sortin sivuvaikutus tai jotain? En kuule omia ajatuksiani välillä, kuin olisin menettämässä kontrollia ajatuksistani. Ja nämä ajatukseni ovat niin pimeitä... se ei ole tapaistani ajatella sillä lailla. En koskaan vahingoittaisi ketään, en ole sellainen.

Yritin mennä Necrosleep.net:tiin uudestaan vain nähdäkseni, jos siellä olisi jotain huomaamatta jättämämääni sivuvaikutuksista, ja siellä luki, että verkkotunnus ei ole käytettävissä. Sivusto oli suljettu.

En tiedä mitä tehdä enää. Pelkään itseäni.

-Reed

Marraskuun 24, 2014

Knock knock. Huusin vetoisan oven läpi kysyen kuka se oli. Ne oli "ystäväni" Jake ja Douglas. Ilmeisesti he halusivat auttaa minua, kun olivat nähneet blogipostaukseni ahdingosta. Mutta aika varmasti, saisin sitä vain, jos avaisin oven ja tulisin ulos. Todella epäilyttävää.

Miten voin oikeasti tietää, että voin luottaa heihin? Tiedän luottaneeni heihin vuosia, mutta mitä jos he olivat vain hankkimassa luottamustani, jotta he voisivat tehdä myöhemmin jotain paljon pahaenteisempää? Mitä, jos he antavat minulle myrkytettyä ruokaa? Mitä, jos he puukottavat minua, kun avaan oven? Minulle vain selvisi, ettei minulla ole todellista varmuutta, että voisin luottaa heihin; en voi edes luottaa itseeni enää. En edes tiedä kuka olen. Ehkä olen ollut koko elämäni ajan sadistinen friikki enkä edes tiennyt sitä. Ehkä todellinen minäni on vain tulossa nyt esiin. Ehkä kaikki on pahoja.

-Reed

Marraskuun 25, 2014

Äänet eivät lopu. Ajattelin niiden olevan pahansuopia, mutta nyt en ole niin varma. Välillä tuntuu kuin ne yrittäisivät vapauttaa minua. He haluavat minun kuuntelevan niitä epätoivoisesti. Ne näyttävät minulle asioita, hirveitä asioita, eivätkä nämä asiat enää näytä minulle hirveiltä. Olen turtunut. En tunne mitään.

Mutta tiedän yhden asian minkä voin tehdä tunteakseni taas. Osa minusta sanoo sen olevan kauhean väärin. Mutta äänet sanovat minulle toisin.

Äänet ovat ystäviäni nyt.

Demonit ovat ystäviäni.

-Reed

Marraskuun 26, 2014

Twig on nyt taivaassa. Minun oli tehtävä se. Minun oli tiedettävä miltä se maistui. Se oli tyydyttävää, mutta tarvitsen lisää. Ajattelin etten koskaan poistu tästä huoneesta uudelleen, mutta minulla ei ole enää vaihtoehtoa. Tarvitsen sitä lisää. Kasvot muuttuvat vihaisiksi. Äänet muuttuvat vihaisiksi. Päähäni sattuu niin pahasti. Tarvitsen lisää. Sattuu niin paljon. Tarvitsen lisää. Ne satuttavat minua. Minun täytyy ruokkia niitä lisää. Ne tarvitsevat lisää. Minä tarvitsen lisää. Minun on saatava se loppumaan. Tarvitsen lisää TARVITSEN LISÄÄ.

SAADA SE LOPPUMAAN.

-Reed

***

Poliisiraportti osa 1 - Kiitospäivä - 11/27/2014

Uhri: Paul Murdock

Hyökkääjä: Reed Murdock

Poliisi saapui tapahtumapaikalle hätääntyneen 911 soiton jälkeen Margaret Murdockilta (varmistettu hyökkääjän äidiksi). Kun uhri, Paul Murdock (hyökkääjän isä) löydettiin, hyökkääjä Reed Murdock oli raatelemassaa ja syömässä häntä. Hyökkääjän kasvot ja suu olivat veren ja aivokudoksen peitossa.

Reed ammuttiin kuoliaaksi sen jälkeen, kun hän kieltäytyi lopettamaan syömästä omaa isäänsä, jonka kallo oli revitty auki kokonaan. Huumeiden käytön epäillään liittyvän asiaan.

***

Poliisiraportti osa 2 - 11/29/2014

Tutkijat tutkivat Reed Murdockin asunnon läpikotaisin. Karvaton, päätön ja suolistettu kissan ruho löydettiin keittiönpöydältä. Kissan verta ja ruumiinnesteitä oli vuotanut ympäri taloa, kun taas pää löydettiin murskattuna, aivot kokonaan poistettuna. Aivoja ei löydetty mistään.

Huoneisto oli selvästi täysin mielisairaan yksilön asuma, antaen likaisen ja epäpuhtaan paikan olemuksen.Vanha TV lepäsi nurkassa, ja se oli päällä, näyttäen vain lumisadetta ja valkoista kohinaa. Siinä ei ollut antennia.

Epäilyttävä paketti tunnistamattomia pillereitä otettiin talteen. Asukkaan tietokone ja muut henkilökohtaiset tavarat takavarikoitiin odottamaan lisätutkimuksia.

***

Ruumiinavausraportti - 12/4/2014

Kohde: Reed Murdock

Reed Murdockin ruoansulatusreitin sisältö oli vastenmielinen sekoitus ihmiskudosta, pääosin aivokudosta ja selkäydinnestettä. Hänen omien aivojensa tutkimus, joka tapauksessa, oli vielä vastenmielisempää ja hämmentävämpää.

Hänen aivonsa olivat selvästi ja näkyvästi heikentyneet; aivokudos oli mustaa ja punaista sen sijaan, että se olisi ollut normaalia vaaleanpunertavaa harmaata, ja se oli täynnä reikiä. Tarkempi tutkimus paljasti tuhansia pieniä mustia loisia syömässä aivoja. Tämä oli epäilemättä syy miehen salakavalaan psykoosiin.

Testit loisilla olivat tuloksettomia, sillä ne eivät täsmänneet mihinkään tunnettuun lajiin. Lisätestejä vaaditaan.

Tuntemattomat Murdockin huoneistosta talteen otetut pillerit on testattu ja varmistettu sisältävän ikävän kirjon epätavallisia aineita, sisältäen hämäriä, vahvasti koukuttavia euforisia huumeita, ihmishormoneja, ja loisten munia, oletettavasti tarkoitetuksi pysyä horrostilassa kylmässä paikassa, kunnes ne pääsevät kehon sisään, ja pääsevät kuoriutumaan sekä ennen pitkää tunkeutumaan aivoihin. On epäselvää miten hän sai pillerit ja mistä ne tulivat, siitä huolimatta hänellä kuka ikinä valmisti ne, oli varmasti tahalliset tarkoitusperät.

***

Poliisiraportti osa 3 - 12/6/2014

Kaksi Reed Murdockin ystävää-Jake Fairfax ja Douglas Lopez-kuulusteltiin poliisiasemalla. Välittömästi he viittasivat Reedin nettiblogiin, missä hän väitetysti taltioi matkansa lopulliseen hulluuteen. Saatiin selville, että blogi katosi mysteerisesti internetistä tuntemattomista syistä.

He olivat myös tietoisia tuntemattomista pillereistä, joita Reed otti, väittäen niiden olevan peräisin nettisivustolta nimeltään Necrosleep.net.


Tutkijat vahvistivat myöhemmin ettei sivustoa ole olemassa.

#12 The Disappearance of Ashley, Kansas

Joskus yön aikana Elokuun 16, 1952, pieni Ashleyn kylä Kansasissa lakkasi olemasta olemassa. 3:28 aamuyöllä Elokuun 17, 1952, Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus oli mitannut suuruuden 7.9 maanjäristyksen. Maanjäristys itsessään tunnettiin koko osavaltiossa ja eniten keskilännessä. Episentrumin määriteltiin olevan tarkalleen Ashleyn alla.

Kun osavaltion lainvalvojat saapuivat sinne, minkä olisi pitänyt olla maanviljely yhteisön laitamat, he löysivät kytevän, palavan halkeaman maasta, mitoiltaan 1000 jaardia pitkän ja lähes 500 jaardia leveän. Halkeaman syvyyttä ei koskaan määritetty.

Kahdentoista päivän kuluttua kadonneiden 679:n Ashleyn asukkaan osavaltion laajuinen ja paikallinen etsiminen lopetettiin Kansasin osavaltion hallituksen johdosta 9:15 yöllä Elokuun 29, 1952. Kaikkien 679 asukkaan oletettiin olevan kuolleita. 2:27 yöllä Elokuun 30, 1952, suuruuden 7.5 maanjäristys oli mitattu Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen toimesta. Episentrumi paikannettiin sen alle, mikä oli ollut Ashleyn sijainti. Kun lainvalvojat tekivät tutkimuksia 5:32 aamulla, he raportoivat, että halkeama maassa oli sulkeutunut.

Kylän ja sen 679:n asukkaan katoamista edeltävinä 8:na päivänä kymmenet Ashleyn  asukkaista ja ympäröivien alueiden lainvalvojista raportoivat oudoista ja selittämättömistä tapahtumista.

Illalla 7:13 Elokuun 8, 1952, asukas nimeltään Gabriel Johnathan raportoi oudosta näystä taivaalla, Ashleyn yllä. Kylä itsessään, ilman virallista lainvalvojien osastoa, soitti Hays:sin naapuri kylän poliisiasemalle. Gabriel raportoi jostain, mikä näytti "pieneltä, mustalta avautumalta taivaalla." Seuraavien 15 minuutin sisällä, Hays:sin poliisiasema hukkui kymmeniin puheluihin, kaikki raportoiden samasta ilmiöstä. Ilmiötä ei koskaan raportoitu mistään läheisistä yhteisöistä. Tehtiin päätös lähettää poliisi Ashleyhyn tutkimaan asiaa seuraavana aamuna.

7:54 aamulla Elokuun 9, 1952, Hays:sin poliisi Allan Mace otti radioyhteyden Hays:sin poliisilaitokseen. Hän raportoi, että vaikka hän seurasi yksisuuntaista tietä, joka johti Ashleyhyn, hän oli eksynyt. Tämän raportin mukaan tie "jatkui pitkin sen normaalia reittiä, mutta jotenkin se vei takaisin Hays:siin." Virkailija Mace lisäsi, että tie ei koskaan kaartunut, tai kääntynyt mihinkään suuntaan. 9:15 aamulla seitsemän kylän kymmenestä poliisiautosta oli lähetetty tutkimaan tilannetta, ja kaikki ryhmän jäsenet tulivat samaan johtopäätökseen. Ainoa Ashleyhyn johtava tie lakkasi johtamasta Ashleyhyn, mutta sen sijaan johtikin takaisin Hays:siin. Puhelinsoitot jatkoivat Hays:sin poliisiasemalle virtaamista, kaikki raportoiden, että musta aukeama taivaalla jatkoi kasvamistaan. Kaikkia soittajia ohjeistettiin pysymään sisällä, ja olemaan liikkumatta ulkona ilman välttämätöntä tarvetta. 8:17 illalla, Rouva Elaine Kantor ilmoitti naapureidensa herra ja rouva Miltonien ja heidän kahden lapsensa Jefferyn ja Brooken kadonneiksi. Rouva Kantorin puhelun mukaan Miltonit yrittivät lähteä kylästä perheautollaan aikaisemmin illalla. He eivät koskaan  palanneet. Lainvalvoja virkailijat Hays:sista eivät koskaan raportoineet auton tai henkilöiden tulevan yksi suuntaiselta tieltä.

7:38 Aamulla Elokuun 10, 1952, puhelinsoitot Ashleysta Hays:sin poliisilaitokselle raportoivat, että kylä oli täydellisessä pimeydessä. Aurinko ei ollut koskaan noussut. 10:15 aamulla Hays:sin lainvalvonnan pyynnöstä, helikopteri Kansas, Topekasta lensi alueen yli missä Ashley seisoi. Kylää ei koskaan havaittu ilmasta.

12:43 iltapäivällä Elokuun 11, 1952, neiti Phoede Danielewski soitti Hays:sin poliisiasemalle. Hän raportoi, että hänen tyttärensä Erica oli alkanut pitämään keskusteluita isänsä kanssa, joka kuoli kolme vuotta aiemmin rattijuopumusonnettomuudessa. Huoleensa lisätäkseen, neiti Danielewski ilmoitti, että Erica yritti mennä ulos pimeyteen "liittyäkseen heihin". Seuraavan kahdentoista tunnin aikana, raportoidut 329 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiasemalle, kaikki kuvaillen samanlaista ilmiötä kylän lapsissa.

Seuraavana aamuna Elokuun 12, 1952, tilanne meni hirveäksi. Keskiyön aikana kaikki 217 Ashleyn kylän lasta katosi. Raportoidut 421 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiosastolle. Kykenemättä olemaan mitenkään avuksi, Hays:sin lainvalvojat ohjeistivat kaikkia soittajia pysymään sisällä ja välttämään kaikki yritykset etsiä kadonneita lapsia.

5:19 illalla Elokuun 13, 1952, Ashleyn vanha mies Scott Luntz raportoi kasvavasta, kaukaisesta tulesta etelässä. Hänen kuvailunsa mukaan tuli näytti muuttavan kaukaisen mustan "kirkkaaksi punaiseksi ja oranssiksi (joka) näytti pidentyvän korkealle taivaalle. "Koko loppu päivän puhelut jatkuivat, sanoen että tuli, lisäyksenä liikkuen pohjoiseen, näytti nyt "tulevan ulos mustalta taivaalta". Tulta ei koskaan nähnyt mikään läheisistä yhteisöistä tai lainvalvojaviranomaisista.

Raportit jatkuivat, kunnes 12:09 aamulla Elokuun 14, 1952. Viimeinen puhelinsoitto herra Benjamin Endicott:ilta, raportoi, että tuli taivaalla oli kasvanut niin voimakkaaksi, että se alkoi olla kuin päivä kylän yllä. Puhelu päättyi yhtäkkiä:

(BENJAMIN SHERMAN ENDICOTTIN JÄTTÄMÄ PUHELU)

Benjamin:

Odota hetki...

(jatkuvaa hiljaisuutta)

Benjamin (jatkaa.):

Joo, joo näen jotain. Se on etelässä. Se näyttää-

(PUHELU LOPPUU)

Seuraavaa puhelua ei jätetty, kuin vasta seuraavana iltana.

Seuraava teksti on koko jäljennös viimeisestä vastaan otetusta puhelusta Hays:sin poliisiosastolla Ashleyn kylästä, kansasista. Se sijoittuu klo 9:46:een illalla Elokuun 15, 1952. Tässä talletetussa puhelussa päivystävävirkailija on Peter Welsch. Soittaja on tunnistautunut neiti April Fosteriksi.

(PUHELU ALKAA)

Virkailija Welsch:

Hays:sin poliisiosasto.

(vaimeaa rätinää)

Virkailija Welsch:

Haloo?

Foster:

KYLLÄ... kyllä, haloo?

Virkailija Welsch:

Rouva, kenen kanssa puhun?

Foster:

Minun nimeni on April, April Foster. (yskäisyjä) Pyydän, herra. Pyydän auta minua.

Virkailija Welsch:

Mitä tapahtuu, rouva?

Foster:

Viime yönä... viime yönä he tulivat takaisin.

Virkailija Welsch:

Rouva, minun täytyy saada sinut-

Foster:

VIIME YÖNÄ HE TULIVAT TAKAISIN! (itkee)

Virkailija Welsch:

Rouva, minun täytyy saada sinut rauhoittumaan ja puhumaan selvästi. Mitä tapahtui? Ketkä tulivat takaisin?

Foster:

(nyyhkytystä) Jokainen.

Virkailija Welsch:

Jokainen?

Foster:

He kaikki tulivat tulessa.

Virkailija Welsch:

Mitä tarkoitat jokaisella?

Foster:

Poikani... Näin poikani viime yönä. Hän käveli... hän käveli katua. Hän oli palanut. Jeesus Kristus HÄN OLI PALANUT.

Virkailija Welsch:

Rouva minä-

Foster:

Hän kuoli viime vuonna. Kasvatin hänet vauvasta lähtien.. oli vain minä ja hän. Käskin häntä katsomaan autoja, kun hän ajoi pyörällään. Mutta hän ei koskaan halunnut kuunnella.

Virkailija Welsch:

Rouva, siinä mitä sanot ei ole järkeä. Sanoit kaikkien tulleen takaisin?

Foster:

VITTU KUUNTELETKO SÄ MUA? JOKAINEN. Jokainen tuli takaisin. Jokainen, joka kuoli, tai katosi, he ovat tulleet takaisin. Ja he etsivät MEITÄ! (itkua)

Hän...hän sanoi: "Äiti, olen nyt kunnossa! Katso, voin kävellä taas! Missä olet, äiti? Haluan nähdä sinut!" (nyyhkytystä)

Virkailija Welsch:

...Rouva, missä olet nyt? Oletko turvassa?

Foster:

Olen piilossa. Juuri kuten muutkin. Me näimme heidän tulevan peltojen läpi... ja... jotkut avasivat ovensa heille. Luoja, HUUTO. (tauko) en tiedä mitä heille tapahtui. Mutta heidän talonsa syttyivät tuleen ja ne... sortuivat. Olen sulkenut verhoni. Piileskelen kaapissa juuri nyt ja. (hiljaisuutta)

Virkailija Welsch:

Rouva, onko kaikki hyvin, oletko kunnossa?

Foster:

(hiljaisuutta)

Virkailija Wesch:

Rouva?

Foster:

(lasi rikkoutuu)

Voi... Voi luoja.

Virkailija Wesch:

Rouva?

Foster:

Jokin tuli juuri sisään. (vaimeaa itkua)

Virkailija Wesch:

Rouva, pysy niin hiljaa kuin voit. Älä päästä ääntä.

Foster:

(Vaimeasti: "Äiti... äiti?)

(nyyhkytystä) Hän tuli sisään.

Virkailija Wesch:

Pysy täysin paikallasi. Älä lähde.

Foster:

(heikkojen askeleiden ääntä)

(Vaimeasti: "Äiti? Äiti, missä piileskelet?")

Virkailija Welsch:

Pysy hiljaa.

Foster:

(Raskaiden askeleiden ääntä. Naurua. Vaimeasti: "Löysin sinut, ÄITI!")

(Epäselvää huutoa ja melua)

Virkailija Wesch:

Rouva? ROUVA?

(PUHELU PÄÄTTYY)

Seuraavana aamuna 6:55 lainvalvojat Hays:sin poliisiosastolta saapuvat Ashleyn sijainnille. Kytevä, palava halkeama maassa oli kaikki mitä oli jäljellä.

#11 Stairs

Vuonna 1984 vanha leskeksi jäänyt rouva, joka oli täysin liikuntakyvytön ja pyörätuoliin sidottu eli itsekseen kaksikerroksisessa talossa. Aina hänen puolisonsa mysteerisestä kuolemasta lähtien, hän vaati avustajan, joka kävisi hänen luonaan päivittäin auttamassa häntä jokapäiväisissä tehtävissä. Mikä teki siitä vieläkin vaikeampaa, oli fakta, että talon kaksi kerrosta oli yhdistetty vain vanhalla portaikolla sisällä. Kun vanhan rouvan tarvitsi liikkua kerrosten välillä, avustajan pitäisi kantaa hänen heiveröinen kehonsa kuin pikkulapsi, portaat ylös ja alas. Yhtenä päivänä poliisi sai  puhelun leskirouvalta. Siellä oli tapahtunut murha.

Koska poliisiyksiköt olivat siihen aikaan niukassa, ja murhaaja oli jo paennut paikalta, vain yksi etsivä lähetettiin tekemään alustavaa rikospaikka raporttia. Hän saapui katsomaan avustajan harallaan olevaa ruumista lattialla, äänihuulet irti revittynä verilammikossa talon ensimmäisessä keroksessa, vanhan pyörätuolissa olevan rouvan katsoessa häntä portaikon huipulla aloillaan ja hiljaa, nähtävästi shokissa. Hän saattoi välittömästi poissulkea hänet epäillyistä, johtuen hänen kykenemätömyydestään liikkua ylös ja alas portaita, ja koska hän oli ansassa siellä ylhäällä murhan aikaan. Se oli samankaltainen hänen puolisonsa kuolemaan monia vuosia sitten, joka oli tukehtunut nukkuessaan sohvalle alakerrassa.

Etsivä puki hanskansa, otti kuvat, pyyhki todisteiden varalta, ja peitti ruumiin, kunnes kuolemansyyntutkija saapui myöhemmin - kaikki rutiini toimenpiteitä. Hän tutki talon alakerran johtolankojen varalta, sitten kysyi vanhalta rouvalta voisiko katsoa yläkertaa. Rouva väitti, että hän oli yläkerrassa koko ajan ja ettei kukaan häntä lukuunottamatta ole ollut siellä tuona päivänä, mutta tuosta välittämättä etsivä nousi portaat siinä missä rouva epäröiden siirtyi syrjään.

Portaikon takana, siellä oli kapea käytävä, ja kolme suljettua ovea sen varrella. Hän katsoi jokaisen oven taakse, tyhjän makuuhuoneen - ei mitään, kylpyhuone - ei mitään. Hän tuli ahdistuneeksi tehdessään hitaasti matkaansa viimeiselle makuuhuoneelle, missä vanha rouva nukkui. Hän avasi sen ja kaikki näytti normaalilta. Sänky, vaatekaappi ja yöpöytä sekä lamppu. Hän tutki jokaisen seinän huoneessa kauhuissaan, mutta se ei ollut se mitä hän löysi, vaan se mitä hän ei löytänyt, mikä sai hänet pysähtymään välittömästi jäljilleen ja hitaasti tavoittelemaan asettaan sen kotelosta. Se oli yksityiskohta, niin vähäinen, että he olivat täysin unohtaneet sen viimekerralla tutkiessaan puolison kuolemaa. Yläkerrassa ei ollut puhelinta. Yhtäkkiä hän kuuli melua, vetäisi aseensa ja ryntäsi ulos huoneesta, vain löytääkseen tyhjän pyörätuolin portaikon huipulta.

#10 The Sandman

"Ne jotka nukkuvat päivällä ovat tietoisia monista asioista, mitkä pakenevat niitä jotka nukkuvat vain öisin"

—Edgar Allen Poe, "Eleanora"

 ***

  "Mene sänkyyn odottamaan Nukkumattia."

Vaikka se tuli ulos Jamesin suusta se tuntui hänestä oudolta asialta sanoa, ja hän ei ollut varma miksi hänen täytyi, mutta jostain syystä se toimi: Daniel meni sänkyyn.

Seuraavana aamuna, kuitenkin, hän kysyi: "Miltä Nukkumatti näyttää?"

James oli tekemässä aamupalaa. Daniel istui pöytään, lyhyet jalat heiluen tuolinsa alla. "Ei miltään, oikeastaan," James sanoi. "Se on vain sanonta."

"Mitä se tarkoittaa?"

"Vain jotain, mitä ihmiset sanovat." Hän laittaa lautasellisen munia Danielin eteen ja pussaa hänen päätään. Hän ajatteli sen olevan sen loppu.

Kunnes hän näki Nukkumatin itse.

Hän oli menossa sänkyyn ja pysähtyi Danielin huoneelle katsahtamaan häntä nukkumassa, kuten hän usein teki. Se oli kuin rutiini varotoimi, joten kun hän näki kalpean, alastoman miehen istumassa Danielin sängyn reunalla, keinumassa edes takaisin, häneltä kesti hetken prosessoida näkemänsä.

Hän reagoi tavalla, jolla kuka tahansa isä tekisi, tietenkin: Hän juoksi huoneeseen huutaen ja hetken hän ajatteli hyökkäävänsä tunkeutujan kimppuun, mutta sitten mies sängyllä kääntyi, ja silloin James näki, että se ei oikeastaan ollut mies: se oli kalpea, luikero otus, karvaton ja kieroutunut, sen nivelet kääntyivät vääriin suuntiin ja sen keho oli muodoton itsessään. Kun se liikkui, se oli kuin hullu sätkynukke tanssimassa lavalla.

James jähmettyi. Kipittävä olento katsoi häntä. Hän tunsi leviävän lämmön ja hän tajusi laskeneen alleen. Vain kun hän muisti, että Daniel oli vielä sängyssä, tuijottamassa rikkinäisen muotoista olentoa istumassa jalan päässä, hän sai takaisin rohkeutensa toimia. Hän nappasi Danielin ja juoksi. Käytävällä hän kääntyi katsoakseen seuraako olento heitä, mutta se ei seurannut. Hetken se katsoi ja sitten, liikkuen kuin stop-motion painajainen, se ryömi ikkunalle ja hyppäsi ulos, vain jättäen aaltoilevat verhot merkiksi katoamisesta.

Jamesin oli hankala puhua poliisille. Hän raportoi murrosta, mutta kun pyydettiin kuvailemaan tunkeutujaa, hän ei tiennyt mitä sanoa. Miten hän voisi saada keittiön pöydässä istuvan tavallisen miehen sinisessä uniformussa ymmärtämään olennon jonka hän oli nähnyt, samalla kun hänen kaksi kollegaansa tutkivat taloa? Hän ei pystynyt ymmärtämään sitä itsekään.

Asian teki pahemmaksi se, että Danielin muistikuvat eivät vastanneet Jamesin kanssa; Hän kuvaili tavanomaisen näköistä murtovarasta."Mies maskissa," hän sanoi. James mietti sitä: Oliko se ollut maski? Ei, sen olisi täytynyt olla kokonainen asu, ja yksityiskohtainen sellainen, jotain mitä voitaisiin käyttää elokuvassa. Eikä se selittäisi tapaa jolla se liikkui...

Mutta lopulta hän yksinkertaisesti toisti poikansa lausunnon: "Mies maskissa," hän sanoi. "Murtovaras." Valhe sekoitti häntä lähes yhtä paljon, kuin se mitä oli tapahtunut.

Tohtorit sanoivat ettei Daniel ollut vahingoittunut eikä hänessä näkynyt merkkejä ahdistuksesta. James oli helpottunut. He yöpyivät motellissa muutaman yön, kunnes he tunsivat olevansa valmiita tulemaan kotiin, ja silloin Jamesilla oli uusi turvasysteemi asennettuna, ikkunassa olevin kalterien lisäksi. Hän ei tykännyt niiden näkemisestä Danielin huoneessa, mutta se vaikutti ainoalta ratkaisulta.

James oli peloissaan tuona ensimmäisenä yönä talossa, mutta Daniel, outoa kyllä, ei ollut. Kysyttäessä oliko hänelle ok nukkua yksin, hän vain sanoi kyllä. Lopulta se oli James, joka löysi itsensä toivomasta ettei hän nukkuisi yksin. Hän oli valveilla koko yön kuunnellen ääniä mistä tahansa liikkuvasta talossa. Siitä huolimatta hän oli vakuuttanut itsellensä, että hänen muistikuvansa oli virheellinen ja, että se oli ollut normaali (vaikkakin luultavasti syvästi häiryyntynyt) mies hänen poikansa huoneessa, kun hän sulki silmänsä edes hetkeksi, hän kuvitteli kalpeat ja vääntyneet, epäinhimilliset kasvot. Hän löysi itsensä miettimästä, miksi minun taloni? Miksi minun perheeni? Hän tiesi, tietenkin, että siihen ollut syytä. Mutta silti hän mietti.

Kaksi viikkoa myöhemmin Daniel lakkasi puhumasta. James ei huomannut aluksi; lapset menevät välillä hiljaisten jaksojen läpi. Mutta lopulta hän yritti saada Danielin puhumaan, muttei saanut. Lopulta tuli selväksi ettei hän pystynyt.

He menivät takaisin tohtorille. Hänessä ei ole vialla mitään, mitä voisimme nähdä, oli diagnoosi. Oliko se trauma, James kysyi? Saattoi olla, he sanoivat. Joskus nämä asiat tulevat myöhemmin. Lapset voivat olla arvoituksia jopa niille ketkä tuntevat heidät parhaiten. He suosittelivat lasten psykologia, kehen Jamesilla ei ollut varaa.  Hänellä ei ollut totta puhuen edes varaa laskuun, jonka he antoivat hänelle nyt.

Mikään ei näyttänyt auttavan. Daniel saattoi kirjoittaa vastauksia kysymyksiin silloin tällöin, muttei ikinä enempää kuin kyllä tai ei.  Kun James saattoi kysyä häneltä mikä oli vialla, tai oliko hän nähnyt tai kuullut mitään joka pelotti häntä, Daniel vain tuijotti. Hän vaikutti salavihkaiselta ja hämmentyneeltä. James löysi itsensä kaipaamasta poikansa ääntä. Välillä hän halusi kuulla sen niin kovasti, että häntä sattui. Mutta vaikutti siltä, että Daniel ei puhuisi uudelleen, ennen kuin hän olisi valmis.

Jamesilla oli muita asioita mistä olla huolissaan, myös. Hän oli vakuuttunut, enemmän kuin syystä, että tunkeutuja ei ollut oikeasti poissa. Vaikka hälytys ei koskaan lauennut ja lukot ja kalterit pysyivät koskemattomina, hän oli varma, että hän kuuli liikettä yöllä. Ei normaalia liikettä:  ääni oli kuin valtava käärme luikertelisi talon läpi. Kun hän kuuli sen, hän kuvitteli hirvittäviä asioita. Mitään ei koskaan ollut siellä, kun hän meni tutkimaan, vaikka hän usein ajatteli jonkin vilahtavan hänen silmäkulmassaan, kalpean jalan tai muodottaman varjon, joka livahtaa karkuun heti kun hän kääntyi.

Hän harvoin nukkui, ja kun hän nukkui, hänellä oli aavemaisia unia.

Pian hän tajusi ettei hän ollut poistunut talosta viikkoihin lukuun ottamatta pankissa  ja ruokaostoksilla käyntejä. Hän tunsi olevansa sulkeutunut sisälle. Danielin ollessa mykkä, hänellä ei ollut ollut oikeita keskusteluja kenenkään kanssa viikkoihin, joten hän soitti äidilleen. Yhteys oli huono ja hänen äänensä kuulosti vaimealta, se oli siinä ja siinä oliko hän siellä edes. " Luulen olevani kunnossa, äiti," hän sanoi, pysähtyäen pyyhkimään hien käsistään ja sitten varmistaakseen, että kuuli Danielin leikkimässä viereisessä huoneessa. "Mutta asiat ovat olleet vähän karkeita. Meille murtauduttiin."

"Voi miten kauheaa!" Äiti sanoi. "Veivätkö he mitään?"

"Eivät. Vain juoksivat pois. Se oli kuitenkin outoa. En ole oikeastaan voinut hyvin sen jälkeen."

"Työskenteletkö vieläkin sairaalassa?"

"En äiti, lähdin viime vuonna, tiedät sen."

"Oh. No, oletko käynyt pitämässä hauskaa ulkona? Mites se mukava nainen jota näit viime vuonna, se joka soitti pianoa?"

James kurtisti kulmiaan. Hän aina kyseli tuollaisia asioita. Eikö hän tiennyt kuinka rankkaa on olla yksinhuoltajaisä? Että ei ollut aikaa? Hän oli sanomassa niin, kun jokin sai hänet pysähtymään.

"Äiti, onko ketään muuta linjoilla?"

"En usko?"

James oli varma kuulleensa sen siitä huolimatta: lyhyen, huohotus äänen jostakusta yrittämässä pidättää hengitystä ja epäonnistua siinä. Kylmä tunne hiipi hänen niskansa poikki. "Oletko varma ettei kukaan kuuntele toisesta puhelimestasi?"

"Kultaseni, ei ole toista puhelinta, olen puhelinkopissa, sen takia yhteys on niin huono."

Mikä sitten on-" James lopetti. Jos ääni ei tullut hänen päästään, sitten...

Hän pudotti luurin ja ryntäsi käytävälle. Luuri roikkui koukustaan, koskemattomana. sydän hakaten, hän kiirehti autotalliin; varapuhelin oli työpöydällä. Ketään ei ollut näkyvissä. Mutta oliko ollut? Oliko joku ollut täällä kaiken aikaa, kuuntelemassa tätä puhelua, ja sitten luikerrellut tiehensä? Saattoiko se olla täällä jopa nyt?

Seuraavana päivänä hän otti ylimääräiset rinnakkaisliittymän puhelimet pois. Hän jopa täytti liittimet kumi sementillä. Daniel katsoi häntä työssään, silmät uteliaina, mutta James ei tarjonnut selitystä.

Hän alkoi järjestämään Danielille kevyttä fyysistä testiä joka viikko. Hänen CNA koulutuksensa oli hieman ruosteessa vuoden työkyvyttömyyde jälkeen, mutta et koskaan oikeasti unohda. Se oli absurdi asia tehdä, tietenkin; vaikka Danielin käytökselle olisikin fyysinen syy, se ei olisi mitään, mitä hän voisi löytää tällä keinolla. Ja hän oli jollain tasolla tietoinen, että se oli pakonomaista käytöstä. Siitä huolimatta, se sai hänet voimaan paremmin.

Yhtenä aamuna James laittoi stetoskoopin kalvon Danielin rintaa vasten, mutta ei pystynyt paikantamaan sykettä. Hän liikutti kättään etsiessään oikeaa kohtaa, hyödyttömästi. Sitten, testatakseen sitä, hän kuunteli omaa sydämen rytmiään; se tuli läpi tasaisesti ja selvästi. Mutta kun hän tutki Danielia uudestaan, hän ei kuullut mitään. Odottamattomana hänelle tuli ajatus Tin Manista "Ihmemaa Ozista", jonka rinta oli tyhjä kuin kattila.

Sairas tunne sekoitti hänen mahaansa. Hän heitti stetoskoopin maahan ja nappasi Danielia olkapäistä, katsoen känen kasvoihinsa. Daniel tuijotti takaisin kirkkain silmin. Hän jopa hymyili vähän, suunsa reunoilla. James tunsi kyyneleiden kihelmöinnin. Hän pyyhkäisi poikansa ylös käsivarsilleen ja halasi häntä, ja Daniel halasi takaisin. Sitten James laittoi paidan takaisin hänen päälleen ja lähetti hänet huoneeseensa leikkimään. Stetoskooppi, hän päätti, oli rikki. Hän heitti sen roskikseen.

Asiat menivät pahemmiksi. Jamesin kauhut eivät olleet enää vain yön pitkillä tunneilla. Nyt näytti siltä, että jokin hiipivä, jokin kipittävä ja viilettävä, jokin tuntematon melu jossain pimeässä nurkassa tai toisessa, täytti jokaisen sekuntin tästä päivästä. Ajatus siitä kuinka iso talo oikeasti oli, alkoi painaa häntä: Siellä oli niin monta huonetta joissa hän ei ollut aikoihin, niin monta paikkaa jollekulle-tai jollekin-muulle olla. Hän kuvitteli outoja figuureita pitämässä hallussaan loppua osaa kodistaan, kun hän ei ollut lähistöllä, sulautuen seiniin tai yhtyen varjoihin, milloin ikinä hän laittoikaan valot päälle tai avasi oven. Miten hän tietäisi jos ne olivat siellä? Miten hän koskaan tietäisi?

Pian hänen ei edes tarvinnut olla huoneen ulkopuolella kuvitellakseen sitä. Kun hän käveli portaita ylös, hän kuvitteli kalpeita figuureita kurkkimassa niiden alla. Kun hän meni alas käytävälle, hän kuvitteli ryömivän otuksen luikertelemassa seinien takana, varjostaen hänen jokaista liikettään. Jos hän istui liian kauan samalla tuolilla, hän kuvitteli, että se oli juuri hänen takanaan. Eikä häntä koskaan lohduttanut, kun hän kääntyi ympäri eikä löytänyt sieltä mitään, kun hän voisi vain arvata, että se tarkoitti sen liikkuneen, nopeasti ja hiljaa, uudelleen hänen taakseen. Minne ikinä hän ei katsonut juuri nyt, siellä hän ajatteli sen olevan.

Hän oli menettämäsä järkensä, hän tiesi. Ainoa asia, joka auttoi häntä tarrautumaan järkeensä oli, että Daniel näytti koskemattomalta. Lukuunottamatta hänen mykkyyttänsä, hänen käytöksensä oli täydellisen normaalia. Ja milloin ikinä hän näyttikään vaistoavan, että hänen isänsä oli levoton, hän saattoi halata tätä, tai puristaa hänen kättään, tai jopa hymyillä. Välillä, kun hän lähti huoneesta, James itki.

Yhtenä yönä hän löysi itsensä ryömimästä ympäri taloa ilman valoja kello kahdelta aamulla. Jos tunkeilija olento oli ottanut häirittäväksi hänen päiväsajan aktiviteetit, silloin hän saisi koston kohdaten sen sen omalla ajalla: yöllä. Ja todellisuudessa yö ei ollut hänelle enää sen pelottavampi kuin päiväkään. Ne merkitsivät lähes samaa.

Hän tallusti avojaloin alas käytäville, portaat ylös, käyttämättömiin huoneisiin ja niistä ulos. Joskus hän pysähtyi kuuntelemaan, toivoen paikallistavan sen äänen avulla; se oli viekas, hiipivä olento, hän tiesi, mutta se oli ajoittain kömpelö, ja se ei pystynyt aina pidättämään sen oudon muotoisia raajoja tekemästä erilaisia, epäsäännöllisiä askeleita. Pienin melu antaisi sen pois...

Siellä oli yksi huone, jossa hän epäili sen  viettäneen eniten ajastaan: ylimääräinen makuuhuone. Ei alkuunkaan makuuhuone, oikeastaan enemmän kuin kaappi, joka olisi tarpeeksi iso sängylle, jos yksi sellainen olisi tarpeeksi taipuva. Se oli maalaamaton ja matoton ja siellä kävi veto; hänen oli aina ollut tarkoitus remontoida se.  Hän ei tullut tänne kovin usein, koska hän ei pitänyt sen tyhjästä, käyttämättömästä ulkonäöstä. Se sai hänet ajattelemaan osiksi leikeltyä ruumista.

Hän tuli nyt sisään, silti. Jos olento olisi tehnyt pesän mihinkään paikkaan talossa, niin se olisi tämä. Tietenkään siellä ei ollut mitään nyt...mutta se ei tarkoittanut ettei siellä olisi ollut jotain.

Hän kirosi, liikuttaen kättään hiestä kosteaa päätä pitkin. Mikä häneltä jäi huomaamatta? Miten se piileskeli häneltä? Mikä oli sen salaisuus? Hän tähyili huoneen tyhjiin nurkkiin yksi kerrallaan, vieden kasvonsa muutaman tuuman päähän laastista ja lattialaudoista, jotta hän voisi olla varma-varma!-ettei siellä ollut sille tilaa piilottaa itseään.

Hehkulamppu lepatti. Hän jäätyi. Voi luoja, hän ajatteli...se oli katossa! Hän kuvitteli sen ryömivän yläpuolellaan kuin valtavan, kalpean liskon. Sillä tavalla se kulkee ympäriinsä, hän ajatteli, sillä tavalla se pakenee milloin vain, kun olen ajanut sen nurkkaan, se vain kipittää seinää ylös ja piiloutuu suoraan pääni yläpuolelle! Hän kuvitteli sen roikkumassa takanaan, kuin hämähäkki. Jos käännyn ympäri, hän ajatteli, se on siellä, riippuen kasvot kohti suoraan minua. Hän pidätti hengitystään. Hän ei halunnut kääntyä ympäri, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja; se oli hänen ja oven välissä.

Hiljaisen nyyhkytyksen kera, hän kääntyi kantapäillään.

Tietenki, hän oli yksin. Siellä ei ollut miestä katossa; hän tarkisti kahdesti. Ehkä se ryömi ulos ja odottaa häntä käytävässä...mutta kun hän katsoi sinne, rannikko oli jälleen kerran tyhjä. Sen olisi pitänyt olla helpotus, mutta se ei ollut. Kaiken jälkeen, sen on pakko olla täällä jossain. Jos katto ei ollut sen temppu, se vain tarkoittaa sen olleen jossain muualla, jonkin vielä oudomman, jopa ovelamman...

Hän meni Danielin huoneeseen. Hän ei ollut lopettanut Danielin katsomista öisin, kuten hän aina teki. Tällä kertaa, kuitenkin, oven avaamisen sijaan, hän kuunteli sitä ensin, painaen korvansa rosoista halpaa puuta vasten ja pidättäen henkeään, kauhuissaan että hän kuulisi kipittävän äänen esteen toiselta puolelta. Se mitä hän kuuli sen sijaan, järkytti häntä enemmän:

Daniel puhui jonkun kanssa.

James hätkähti sekuntiksi ja sitten, kun hän oli napannut henkensä, hän lähes potkaisi oven sisään. Daniel oli valmiiksi hereillä, todellakin, istumassa sängyllä, mutta hän ei sanonut nyt mitään. Valot välähtivät päälle ja James asteli puolivälissä huonetta ennen pysähtymistä, yhtäkkiä repäisten: Mitä hän halusi lisää, varmistaa, että hänen poikansa voisi puhua uudelleen, vai kenelle hän puhui?

Oven saranan narina ratkaisi asian hänelle. Hän juoksi kaapille ja vetäisi sen auki: siellä ei ollut mitään sisällä, tai ainakaan mitään minkä ei kuuluisi olla siellä. Hän pyyhkäisi vaatteita hengareissaan sivuun, mutta mitään ei ollut piilossa niiden välissä. Sitten hän raahasi lelulaatikon ulos ja tyhjensi sen lattialle: ei mitään. Hän tutki tarkoin paljaat seinät ja lattian ja, kyllä, katon, työntäen syrjään joka ikisen krääsän kappaleen ja hajanaiset turhat esineet, jotta hän pystyi olemaan varma, ehdottoman varma, että mikään ei piileskellyt.

Koko ajan Daniel katsoi häntä.

Muutaman sekuntin jälkeen James huohotti ja oli hiestä peitettynä ja kaappi oli tyhjä, eikä siellä ollut tunkeutujia eikä myöskään vastauksia sisällä. Se iski häneen hauskana, jotenkin, ja hän alkoi nauraa todella hiljaa. Hän potkaisi poikansa lelut tieltään mennessään istumaan sängylle huumaantuneena. Hänestä tuli tietoinen, kaikesta kerralla, monista asioista, ensimmäisen ollen, että hän ei ollut nukkunut päiviin ja ettei hän ollut lähelläkään oikeaa ajattelutapaansa. Toinen oli kuinka lähelle hän oli todella tullut menettää sen, lopullisesti.

Huomenna, hän päätti, he molemmat nukkuisivat iltapäivään ja kun he heräävät, hän ja Daniel lähtevät pois tästä natisevasta vanhasta talosta. Ei enää teljettyinä pysymistä vankien lailla, eikä lisää tarkistuksia, ja ei lisää unia hirviöistä. Hän ottaisi jopa kalterit ikkunoista. Se oli aika palata takaisin elämään kuin oikeat ihmiset. Se oli aika-

James näki sen, kun hän harjasi kätensä Danielin hiusten halki. Hän veti Danielin (hieman liian kovakouraisesti) lähemmäs. Hänen poikansa salli tutkimisen liikehtimättä levottomasti tai valittamatta Jamesin käpälöidessä hänen päänsä sivua, toivoen, että mitä hän näkee, voisi jotenkin lopettaa olemasta näennäistä. Hän tuijotti ja tuijotti, kunnes häntä sattui räpäyttämättä oleminen, mutta siellä ei ollut kieltoa mikä oli oikein hänen silmiensä edessä:

Danielilta puuttui korva.

Ei, hän tajusi pahoinvoinnin tullessa: molemmat korvat. Ei vaurioita, ei viiltoja, ei merkkejä, mistä ne olisivat voineet olla, yksinkertaisesti sileä, puhdas liha. Yhtä puhdas kuin Danielin hiljainen, turmeltumaton käytös.

James nappasi hänet käsiinsä ja juoksi aulaan. Hän ei ollut varma minne hän oli menossa tai mitä hänen oli tarkoitus tehdä sinne mennessään, hän vain tiesi, että ei ollut muuta tärkeämpää kuin saada hänen poikansa ulos tuosta talosta. Mutta heidän polkunsa oli katkaistu. Alaston mies istui käytävällä selkä heihin päin. Ei, ei mies. James tunnisti sen venyneet raajat ja kumarat hartiat. Kalpea olento kyyhötti reiseillään, keinuen edes takaisin, kuin se olisi halvaantunut. Se näytti olevan lähes kivuliasta. James halasi poikaansa lähemmäs ja perääntyi. Silloin hän kuuli Danielin äänen: "iis-ii."

James kääntyi Danieliin, ja hän kuuli äänen uudestaan:

"Iis-ii."

Mutta Danielin huulet eivät liikkuneet.

James katsoi takaisin kyyryssä olevaan hahmoon. Sen pää nytkähteli kuin lihaskouristus, kun se puhui :

"terve. iis-ii."

Jamesin suu kuivui. Vaati useamman yrityksen ennen kuin hän pystyi puhuman. "Älä kutsu minua noin."

"se on. tämän äänen nimi. sinulle."

"Mene pois. Jätä minun perheeni rauhaan."

"mutta minä olen. perheesi."

Mitä kauemmin se puhui, sitä vääristyneemmäksi ja hämäräksi ääni meni. Jäinen tunne painoi Jamesin vatsassa. "Kuka olet?"

"joku. kuka tuli käymään."

"Miksi tänne?"

"sinä. kutsuit minut."

Jamesin sydän jyskytti hänen rintansa sisäpintaa vasten. "Miksi?"

"minulla on. jotain mitä haluat."

James nuolaisi kuivia huuliaan. "Valehtelet. Sinulla ei ole mitään haluamaani. Minä haluan sinun lähtevän. Lähtevän, ja olemaan ikinä palaamatta.

"kuka. on. danielin. äiti?"

James räpäytti. "Mitä?"

"kuka. on. danielin. äiti?"

"Mikä helvetin kysymys tuo on?"

"kuinka. vanha. on. daniel?"

James räpäytti taas. Olennon ääni aiheutti nipistävän kivun hänen otsansa keskellä. "Lopeta kyselemästä minulta näitä asioita."

"milloin. on. danielin. syntymäpäivä?"

"...minä en tiedä."

"mikä. on. hänen. keskimmäinen. nimensä?

"Turpa kiinni."

"mikä. oli. hänen. ensimmäinen sanansa?"

"Sanoin turpa kiinni!" James halusi repiä olennon riekaleiksi paljain käsin. Vain Danielin paino hänen käsissään piti hänet siinä missä hän oli.

"sinä olit. yksin. sinä halusit. pojan. joten minä. tein sellaisen. sinulle."

Jamesin kädet alkoivat täristä. "Tuossa ei ole järkeä. Teit mistä?"

"itsestäni."

Jamesin vatsa kääntyi ympäri.

"mutta nyt. tarvitsen nuo osat. takaisin."

Daniel tarttui Jamesin olkapäästä saadaksen hänen huomionsa. Danielin kasvoissa oli jotain outoa. "Danny? Avaa silmäsi."

Daniel puristi silmiään kiinni tiukemmin.

"Avaa silmäsi. Danny? Danny. Avaa silmäsi. Avaa silmäsi!"

Daniel puisti päätään, yrittäen kieltäytyä, mutta ei kyennyt piättämään sitä ikuisesti. Lopulta hänen silmäluomensa aukesivat ja James näki totuuden.

Danielin silmät olivat poissa.

James melkein pudotti hänet. Sekuntin ajan hän halusi heittää poikansa alas, jotta hän voisi olla katsomatta noihin tyhjiin aukkoihin hänen kasvoissaan. Daniel avasi suunsa kuin puhuessaan, mutta tietenkään, hänellä ei ollut ääntä.

"hän on tulossa takaisin. olemaan osa minua. jälleen."

"Ei, Ei, ei, ei, anna hänet takaisin, anna hänet takaisin!"

"minä. en voi. on ollut. liian kauan. minä varoitin sinua. tämän. tapahtuvan"

"Valehtelet! Valehtelet, olet vitun valehtelija, anna minulle poikani takaisin, anna
hänet takaisin!"
"minä. en valehtele. minä. varoitin sinua. hän ei voi olla olemassa ikuisesti. mutta sinä. et muista. sinä. voit muistaa vain. mitä minä haluan sinun múistavan. sinä unohdat. kaikki kerrat. kun olemme puhuneet."

Daniel tuntui kuin nukelta, tai tyhjältä pussilta. Hänen hiuksensa putoilivat, kadoten ennen kuin koskivat maata. Hänen kätensä pyyhkiytyivät hihoihin asti ja hänen jalkansa rullautuivat lahkeisiinsa. James piti sylissään pientä, muodotonta asiaa. Kyyneleet valuivat hänen naamaansa pitkin. Pian hän piteli pinoa tyhjiä vaatteita, ja sitten myös ne olivat poissa.

"se oli. mitä halusit. ja minä opin. niin paljon."

"Tämä on mahdotonta. Ihmiset tulevat kyselemään, ihmiset tulevat ihmettelemään: poliisi, sairaalat, ihmiset naapurustossa!"

"he. ovat jo. unohtaneet hänet. he vain. muistavat. mitä haluan heidän muistavan. kuten sinunkin."

James painoi kätensä särkevään kalloonsa. " Muistanko hänestä  vähääkään tämän jälkeen?"

"sinä. voit yrittää. mutta mielesi. epäonnistuu. nyt se kaikki. mitä hän oli. on osa minua. jälleen."

James istui lattialle, katsoen tyhjää seinää. Silmäkulmastaan hän näki olennon hiipivän häntä kohti ja jopa tunsi sen märän käden olkapäällään, mutta hän ei katsonut sitä.

"Jos en muista tästä mitään," hän sanoi, "miksi sitten kerrot minulle?"

"koska. isän. pitää tietää."

Ja silloin James oli yksin.

***

Abigail murehti Jamesista välillä.

Kun he tapasivat vuosi sitten, James sanoi, että hän ei ole koskaan ollut naimisissa eikä hänellä ole koskaan ollut lapsia, mutta odotettavissa oli tietty tuskainen ilme, kun hän sanoi viimeisen osan. Abigail tiesi tuon ilmeen: hän on tavannut vanhempia, jotka ovat aiemmin menettäneet lapsensa. Sen oppii tunnistamaan.

Ja oli muita asioita hänessä, jotka myös huolettivat Abigailia. Joskus Abigail saattoi löytää hänet tuijottamasta tiettyä kohtaa seinässä, otsa kurtussa keskittyen. Hän ei näyttänyt tajuavansa tekevänsä sitä. Ja tietenkin oli insomniaa ja unissakävelyä myös mietittäväksi. Kyllä, siinä oli paljon murehdittavaa. Mutta oli miten oli, Abigail rakasti häntä.

James silti sanoi, ettei hänellä ole ollut ikinä lapsia, eikä ole ollut Abigailillakaan. Abigail oli pitkään halunnut yhden, mutta se oli mahdotonta, ja häntä huoletti, että James ei jäisi naisen kanssa, joka ei voisi olla äiti (vaikka hän jatkuvasti vakuutteli Abigailille, ettei niin ollut). Oli aikoja-ja myöhemmin yhä useammin ja useammin, ne olivat öitä, kun James unissakäveli, ja jopa Abigail kuvitteli, että hän kuuli outoja, kipittäviä ääniä talossa ja näki mahdottomia muotoja pimeissä nurkissa-kun hän ajatteli tekevänsä mitä tahansa, ehdottomasti mitä tahansa, jos se tarkoittaisi pienen tyttären saamista hänen ja Jamesin kasvatettavaksi.

Ja noina hetkinä, Abigailia alkoi oikeasti pelottaa. Mutta hän ei koskaan tiennyt miksi.

Mikä on creepypasta

Creepypastat ovat kauhutarinoita, jotka alunperin levisivät nettifoorumeilla ihmisten kopioidessa niitä keskusteluista toisiin sekä erilaisten viestien kautta. Creepypastan tarkoitus on järkyttää lukijaa, mutta joissain tarinoissa painotus ei ole niinkään lukijan järkytyksessä, vaikka tarina sisältäisikin karmivia elementtejä.

Sana creepypasta tulee englanninkielen sanoista "creepy" (suom. karmiva) mikä viittaa tarinoiden karmivuuteen  ja "paste" (suom. liittää) mikä viittaa tarinoiden kopioimiseen viestistä toiseen copy-paste toiminnolla.

 Creepypastan käsite on hieman häilyvä ja monet kansantarinat ja urbaanilegendat lasketaan creepypastoiksi. Oikeastaan creepypastaksi voidaan laskea mikä vain karmivaksi/pelottavaksi tarkoitettu tarina. Nykyään creepypastoille on perustettu vartavasten sivustoja, jonne niitä voi suoraan kirjoittaa kuka tahansa. Tunnetuimmat lienevät Creepypasta Wiki ja Creepypasta.com sekä
reddit.com/r/nosleep

 Creepypastat kerrotaan usein totena ja lukija yritetään saada uskomaan ne. Tämä piirre yhdistää vahvasti creepypastat urbaanilegendoihin. Klassisia esimerkkejä tästä: Gateway Of The Mind, The Rake, Candle Cove, The Russian Sleep Experiement ja Smile Dog. Creepypastoille yleinen piirre on myös järkyttävä virkeen tai  parin mittainen lopetus, joka saattaa olla myös ns. plot twist. Esimerkkejä tästä: Candle Cove, Gateway Of The Mind, NoEnd House, Betsy the Doll .Joissain tarinoissa on myös liitteenä videoita tai kuvia ja usein ne saattavatkin olla tarinan keskipiste.