Syksyllä 1987, Atlantan Georgian paikallinen uutiskanava WSB-TV 2 yritti täyttää aikatauluvaihdon heidän sunnuntai aamun kokoonpanossa.
Muutaman paikallisen yrityksen omistajan tarjousten jälkeen, he päättivät antaa nuoren pastori Marly Sachsin ottaa käytettävissä oleva tunnin pätkä uskonto teemaisen ohjelman tekemiseen. Se sai pienellä näytteellä ensi-iltansa lokakuun 18:sta.
Ohjelma oli perus uskonnollinen messu ja koostui pastorista yksinkertaisesti istumassa tuolissa lukemassa kappaleita raamatusta kameralle ja keskustellen niiden tulkinnoista ja merkityksistä meidän moderniin, joka päiväiseen elämäämme. Ohjelma sai kohtuullisen paljon katsojia ja sen näyttämistä jatkettiin Joulukuun alkuun. Se oli silloin, kun studio alkoi saamaan erittäin outoja valituksia "Words of Light with the Rev. Marly Sachs":n katselijoilta.
Puhelut olivat naisilta (ja pelkästään naisilta), jotka epämääräisesti viittasivat epämiellyttäviin tuntemuksiin, joita heillä oli tietyin väliajoin ohjelman aikana. He kuvailivat tuntemuksia pahoinvoinnista, selkäkivuista, huimauksesta ja näön hämärtymisestä. Nämä soittajat, ei havaittavasta syystä, olivat vakuuttuneita, että se oli ohjelman katsominen, joka aiheutti nämä oireet. Se oli määritetty kolmen viikon jälkeen valituksista, että nämä "tuntemukset" olivat tapahtuneet pyöreästi kahdentoista minuutin välein ohjelman kulun aikana.
Pieni studiohenkilöstö tarkisti kaikki tallennuslaitteet, sekä ääni- että video, eikä löytänyt mitään viallista. Kun pastori oli tullut tietoiseksi näistä tapahtumista, hän vain kohautti olkiaan ja totesi arvoituksellisesti, että "Jotkut eivät kykene käsittelemään jumalan ääntä..." Studiopäällikkö neuvottomana selittämään valitusten syytä, päätti jatkaa ohjelman pyöritystä.
Helmikuussa katsojamäärät olivat pudonneet jyrkästi ja oli päätetty vetää loppu ohjelmalle. Studion pää ajatteli, että tulisi olemaan järkevämpää kuluttaa niin paljon aikaa kuin mahdollista uutistarinaan, jolla oli kaksi muuta paikallista uutisverkostoa a-buzz: the miscarriage epidemic. Alkaen jostain marraskuusta, terveiden raskaana olevien naisten kesken menojen määrä Atlantan suurkaupungin alueella, oli ylittänyt kolme sataa. CDC ei löytänyt havaittavaa aiheuttajaa tälle kauhistuttavalle tapaukselle.
Pastori otti ohjelman peruutuksen, siten, että sitä voisi kuvailla vain viheliäisenä välinpitämättömyytenä. Ilmoitettaessa, hän ei protestoinut, vain nyökkäsi, melkein tietäen. Sen jälkeen, kun viimeinen jakso oli kuvattu, hän lähti studiosta paljoa puhumatta ja pudonneena maan pinnalta. Kukaan ei koskaan kuullut hänestä uudelleen, ei hänen entinen seurakuntansa tai kukaan kirkon jäsen. Studio jatkoi eteenpäin, täyttämällä kolon tietoiskuilla ja jatkaen keskittymistä keskenmeno juttuun.
Puolitoistavuotta myöhemmin, harjoittelija WBS studioilla löysi "Words of Light" nauhat ja alkoi käymään niitä läpi yrittäen löytää arkistokuvia tulevalle teokselle, jota asema teki uskonnon vaikutuksesta kaupunkiin. Atlanta tapaus (kun keskenmeno epidemia alkoi tulla tunnetuksi lääketieteellisissä lehdissä) loppui kolme kuukautta sen jälkeen, kun studio peruutti kumarretun Sachsin ohjelman ja se oli jo valmiiksi alkanut häivyttyä julkisesta omatunnostaan. Harjoittelijan käydessä nauhoja läpi, hän teki vahingossa vastenmielisen löydön materiaalista.
Yrittäessään pysäyttää yhtä nauhoitusta kymmenen minuutin ja neljänkymmenenviiden sekuntin kohdalla, hän vahingossa jumitti eteenpäin kelaus napin pohjaan. Kuvan vilistessä, hän yritti nostaa nappia ruuvimeisselillä. Juuri kun hän onnistui, nauha pysähtyi kolmen kymmenenkahden minuutin ja sekuntin kohdalle. Harjoittelija todella tipahti tuoliltaan, kun hän katsoi ylös, sitä mikä oli jähmettyneenä ruudulle: Kuva pahasti mädäntyneestä katkaistusta päästä täyttäen koko kuvan. Kerättyään itsensä, hän kelasi filmiä muutaman kuvan taaksepäin, sitten eteenpäin ja tajusi ettei hänen mielensä tehnyt temppuja. Hän alkoi mennä loppuja nauhoitteesta läpi ja pian huomasi, että tasan kahdentoista minuutin väliajoin kuva ilmestyisi yhden kuvan ajaksi.
Yksi yksittäisistä katkaistuista päistä
Ajatellen sen olevan jokin kokeellinen pila uudelle kaverille, hän esitti sen yhdelle filmi teknikolle, ollen valmiina joutumaan ilkkumisen kohteeksi. Teknikko oli vain yhtä ymmällään kuin hän. Kukaan ei ollut koskenut filmiin ohjelman peruuttamisen jälkeen. Sen jälkeen kun studio oli suljettu yöksi, harjoittelija vakuutti teknikon auttamaan häntä käymään kaikki nauhat "Words of Lightista" läpi. He huomasivat, että joka ikinen jakso sisälsi tämän saman kauhistuttavan poikkeuksen.
He myös tajusivat, että ohjelman edetessä kuva oli tullut paljon vastenmielisemmäksi, toukkien alkaessa syödä löysää lihaa pois ja hiusten palasia ja nahkaa häytti pudonneen pois eksponentiaalisesti. Teknikko teki harjoittelijalle selväksi, että mitä he näkivät oli teknisesti mahdotonta, koska filmissä itsessään ei ehdottomasti näkynyt merkkejä liitoksista. Ja hän oli ollut itse jokaisissa ohjelman kuvauksissa eikä hän tiennyt hetkeäkään milloin tämän kuvan olisi voinut syöttää filmiin.
Kaikki tämä oli esitetty studion johdolle, kuka, peläten jonkinlaista takaiskua tämän sallimisesta päästä ilmoille, määräsi kaikki nauhat tuottavaksi. Hän sanoi harjoittelijalle ja teknikolle, että hänellä ei ollut siinä pisteessä kiinnostusta tietää kuka sen teki, vain että, "...Heidän yhteisten perseittensä suojelu oli kaikki tärkeä tietää nyt". Hän vaati etteivät he mainitsisi tästä kenellekään.
Teknikko antoi olla muistellen tapahtumaa pimeästi hauskana henkilökohtaisena pilajuttuna, mutta harjoittelija ei vonut antaa olla. Hän teki kopioita niin monista nauhoista kuin hän pystyi ennen kuin ne oli pyyhitty, ja otti ne nähdäkseen, jos niistä löytyisi mitään muuta, joka antaisi merkkejä kuka teki sen tai miksi.
Viikko sen jälkeen hän yritti lassota teknikon auttamaan häntä uudelleen sanoen, että hän uskoi löytäneensä jotain jopa vielä vastenmielisempää, kuin kuvat itsessään: kun yksittäiset kuvat oli editoitu yhteen kronologisessa järjestyksessä, pään suu näytti liikkuvan kuin muodostaen sanoja. Teknikko, peläten työnsä puolesta, käski häntä hankkiutumaan eroon kopioista ja olemaan puhumatta niistä enää.
Viikko myöhemmin, poliisi vastasi 911 puheluun, joka tuli vanhalta naiselta yhdestä Atlantan esikaupungista iltahämärällä. Hän oli kuullut hirvittäviä ääniä tulevan naapurinsa talosta, missä nuori pari asui. Hän kertoi hätäpuhelun vastaajalle, että nainen oli raskaana ja, että hän oli huolissaan, että jotain oli tapahtunut. Kun poliisit saapuivat rikospaikalle kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, ikkunoissa ei ollut valoa ja etuovi oli raollaan. He liiikkuivat hitaasti ja tekivät tiensä olohuoneeseen.
Sisältä he löysivät nuoren naisen kuolleena vatsa viillettynä auki. Haava oli rosoinen ja veri vana johti ruumiista sohvalle lähelle huoneen perää. Siellä istui hänen miehensä. studio harjoittelija, alastomana, hänen syntymättömän lapsensa raato jaloissaan, kuolemassa. Kädessään hän piti ruosteista peltiseinän palasta, jota hän oli käyttänyt raskaana olevan vaimonsa tyhjentämiseen. Televisio oli päällä ja pyöritti toistuvasti 18 sekuntin hiljaista filmi pätkää mädäntyvästä päästä, joka muodosti huulillaan joitain ei ymmärrettäviä sanoja.
Tarina menee tänä päivänä poliisipiireissä niin, että heidän viedessään häntä pois harjoittelija toisti hengästyneenä uudelleen ja uudelleen: "Jumalan valo kutsuu heitä..."
Kuten monet teistä, soitin tuohon Boothworld Industries:sin numeroon.
Ennen soittamista luin kaikki reaktiot juonessa läpi. Tykkään tietää mitä tulee tapahtumaan ennen kuin se tapahtuu. Luulen, että olen tällä tavalla tylsä.
Oli silti sairaan jännittävää valita numero ja painaa soita, vaikka tiesin mitä oli tulossa. Soitin kotipuhelimella ja varmistin blokkaavani tietoni. Varmuuden vuoksi.
Jotain meni pieleen, siitä huolimatta.
Te kaikki saitte ääniviestin, minä sain elävän henkilön.
"Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?"
Jähmetyin tässä pisteessä. En tiennyt mitä sanoa. Odotin äänitettyä viestiä, millaisen te muut saitte, ehkä jopa outoa tekstiä. En koskaan odottanut oikean henkilön vastaavan. Panikoin ja ripustin puhelimen takaisin paikoilleen.
Kun se alkoi soimaan viisi minuuttia myöhemmin, lähdin talosta hakemaan tytärtäni Arianaa koulusta. Matkalla takaisin, matkapuhelimeni alkoi soimaan. Ariana rakastaa hands-free puhelinta autossamme. Hän tykkää vastata siihen ja esittää, että se olisi avaruusaluksen sisäpuhelin ja, että soittaja olisi Cylon. Syytän siitä mieheni tiheää Battlestar Galactican katsomista.
”Äiti?” Ariana kysyi, ”Voinko painaa nappia?”
”Toki,” sanoin. ” Tee se kuitenkin nopeaa ennen kuin valo vaihtuu.”
Ariana avasi turvavyönsä ja kurkotti ylös kahden etuistuimen väliin painaakseen nappia, jolla vastataan puhelimeen.
”Haloo?” hän sanoi, kun hän oli odottanut piippauksen, joka kertoo sinulle puhelimeen vastattaneen.
Kuulin saman äänen kuin aiemmin. Tasaisen. Lähes robottimaisen.
”Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
Silloin kaikki pysähtyi minulle. Valo vaihtui vihreäksi. Autot ajoivat ohi. Autot takanani tööttäilivät.
Mutta minä istuin siellä, tuijottaen rattiani.
/r/nosleep:in on tarkoitus olla paikka pelottaville tarinoille. Paikka jossa sinä voit pelotella itseäsi vähän, mutta olla lopulta kunnossa. Paikka jossa toteutat pelkosi.
Sen toisessa päässä puhelinta olevan naisen äänessä ei ollut mitään turvallista.
”Äiti?” Ariana kysyi. ”Onko kaikki hyvin?”
”Päivää, Ariana,”operaattori sanoi, tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
”Ariana!” minun tyttäreni sanoi.
”Ariana, lopeta,” sanoin.
”Rouva Jacobs,” nainen sanoi. ”Pyydämme soittamaan toimistoon, kun saavut kotiin. Meillä on uudelleen muotoiluja ajoitettavaksi.”
En vastannut. Sammutin puhelimen ja ajoin loppu matkan kotiin.
Ariana katsoi ylös minuun kävellessämme ajotietä. ”Oliko se Cylon?”
Hymyilin silti, vaikka se tuntui kuin joku olisi täyttänyt vatsani betonilla ja se olisi vieläkin kiertämässä siellä.
”Ei, kulta,” Sanoin. ”Cylonit eivät ole todellisia.”
Minun pieni tyttöni katsoi ylös minuun. Hänen kulmakarvansa kurtistuivat ja hän rypisti otsaansa.
Tuo rikkoi sydämmeni.
Se oli ensimmäinen kerta, kun olin valehdellut hänelle.
Ei, se ei ollut Cylon linjan toisessa päässä, mutta Boothworld operaattorin äänessä oli jotain poissa olevaa.
Jotain rikkinäistä.
Jotain inhimillistä.
Jotain kuollutta.
Kun me menimme sisälle, laitoin Arianalle kulhollisen muroja ja vein sen hänen huoneeseensa. Laitoin Paavo Pesusienen pyörimään hänen katsottavakseen, ja tiesin mitä minun oli tehtävä.
Kun toin kännykän korvalleni, joku hengitti toisessa päässä. En koskaan edes kuullut sen piippaavan.
”Haloo?” kysyin.
”Tervetuloa Boothworld Industriessille. Minun nimeni on Samantha ja olen operaattorisi tänään. Nimi?”
Suuni kuivui. Tiesin mitä minun oli tarkoitus tehdä.
”Janice Hoffman,” sanoin.
Janice oli pomoni töissä. Siitä huolimatta, että hänen äänensä muistutti minua Fran Drescheristä, hänen jatkuvasti tutkivat kätensä muistuttivat minua enemmän tuosta likaisesta pomosta Disclosuresta.
Puhelimen toisesta päästä pystyin kuulla Samanthan jystävän näppäimistöä. Se kuulosti kuin hän olisi pukeutuneena yksiin noista langattomista kuulokkeista ja hakkaisi kasvojaan näppäimiin.
”Janice Hoffman”, hän sanoi. ”Uudelleen muotoilu on ajoitettu Tammikuun 14:sta, 2022. Haluaisitko uudelleen ajoittaa?”
”Kyllä,” sanoin.
”Meillä on vapaana maanantaina.”
”Se sopii.”
”Haluaisitko kunnioitus puhelun?”
En halunnut ollaan missään tekemisissä jonkun kuoleman kuuntelemisen kanssa. ”En,” sanoin.
”Oletko varma, rouva Jacobs?”
”Kyllä.”
”Selvä. Maanantaina, kolmantenatoista, meillä on Janice Hoffmanin aika uudelleen muotoiluun.”
”Sopii.”
”Rouva Jacobs?”
”Niin?”
”Miten haluaisit maksaa tästä?”
Mistä helvetistä hän puhui? Alkuperäinen tarina ei koskaan maininnut mitään maksusta.
”Maksaa?” Kysyin.
”Niin, rouva Jacobs. Kun ajastat uudelleen muotoilun, aika on lopullinen ellei toinen jäsen muuta ajastettua päivämäärää. Me odotamme täyttä maksua ennen kuin palvelu on tehty.”
”Mikä on hinta?”
”Ariana.”
Nimi roikkui ilmassa.
”Ariana?” Kuiskasin. ”Mitä tarkoitat?”
”Hinta ajastetusta uudelleen muotoilusta on tyttäresi, Ariana. Jos et maksa, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa se mikä on maksettava.”
Vereni meni kylmäksi, kun hän sanoi ottaa. Saatoin kuulla hänen hymyilevän puhelimen toisessa päässä. Ensimmäinen merkki tunteista, jonka hän oli tähän mennessä näyttänyt.
”Mikä ero on maksulla ja takaisin otolla?” Kysyin, sulkien silmäni.
”Voit tienata minkä vain maksun takaisin - vähintään osia siitä – värväämällä uusia jäseniä. Ikävä kyllä, kaikki takaisin otot ovat lopullisia.”
”Miksi teet tämän?”
”Rouva, vastasit ilmoitukseemme /r/nosleep:issä ja soitit meille. Te sovitte työn Janice Hoffmanille. Nyt olemme maksuvaiheessa. Hinta työstä on tyttäresi Ariana.”
”Ette saa häntä.”
”Mahtavaa. Takaisin otto on sitten ajastettu. Me Boothworld Industriessillä sanomme kiitos ja tervetuloa klubiin. Loistavaa päivänjatkoa.”
Hyppäsin, kun puhelin napsahti.
Vein sen pois korvaltani ja tuijotin sitä.
Jos minusta ei olisi tuntunut, että alan itkemään ja oksentamaan samaan aikaan, olisin nauranut. Kaikki oli hullua. Minä olin hullu. Tuijotin kännykkäni näyttöä.
Boothworld Industriessin numero oli vieläkin ruudulla.
Juoksin Arianan huoneeseen. Se oli tyhjä.
Murokulho oli pyyhkeen päällä, jonka laitan aina kaiken Arianan syömän alle läikkymien varalta.
Kulhossa oli käyntikortti.
Otin kuvan, koska ajattelin tulevani hulluksi ja ajattelin, että kortti ei olisi siinä jos räpäyttäisin. Kun nostin kortin, se oli lämmin, paistuen kosteassa lämmössä. Kylmät väreet kulki ihoani pitkin, ja heitin sen maahan. Se laskeutui takapuoli ylöspäin kulhoon.
Kuulin karjuntaa ulkoa ja menin ulos juuri ajallaan nähdäkseni mattamustan Chevelle SS:n rullaavan nurkan taakse.
Soitin poliisille. He lähettivät virkailijan ja hän otti ylös kaikki tietoni. Amber Alert oli asetettu; odotus alkoi.
Olin epätoivoinen, joten vierailin/r/boothworldissa, mutta sub-reddt oli yksityinen.
Sain puhelun muutamaa tuntia myöhemmin.
Numero oli 917 aluekoodilla.
”Haloo?” Kysyin. Tiesin jo valmiiksi kuka olisi toisessa päässä.
”Rouva, tämä on Samantha Boothworld Industriessilla taas. Kunnioitus puhelusi alkaa nyt.”
Löin luurin korvaan. Kännykkäni alkoi soimaan uudelleen. 323 aluekoodi.
Otin akun pois kännykästäni. Kotipuhelimeni alkoi soimaan. Soittajan tiedoissa luki 832 aluekoodi.
En vastannut; vedin pistokkeen seinästä ja istuin alas kädet kasvoillani. En kyennyt saamaan itseäni ajattelemaan mitä juuri tapahtui. Istuin siellä ja itkin, täysin avuttomana.
Silloin puhelin alkoi soimaan.
Kännykkäni tärisi ympäri pöytää poispäin akustaan, ja seinästä vedetty kotipuhelimeni soi kovempaa, kuin koskaan aiemmin.
Otin autoni ja lähdin. Menin Wal-Marttiin ja käytin kolikkopuhelinta soittaakseni Arianan tapauksen tutkijalle. Hänen nimensä oli Stark.
Odotettuani pitkän aikaa aloillani, Stark vastasi.
”Rouva Jacobs,” hän sanoi.
”Oletteko löytäneet hänet?” kysyin.
”Emme, mutta jäljitimme numeron. Se oli matkapuhelin joltain lapselta korttelin alueella sieltä missä te asutte. Hän sanoi, että hän ei koskaan soittanut, mutta teleyhtiö sanoo toisin. Lapsi sanoo, että hän soitti – odota sekunti– tässä se: Boothworld Industries:sin numeroon. Sivustolla nimeltään Readit.”
”Reddit,” korjasin.
”Niin minä sanoin. Boothworld Industriessista ei ole tallenteita missään. Pidämme lasta ja ilmoitan sinulle, jos mitään tapahtuu, okei?”
”Onko siinä kaikki?” Kysyin. Haluan vain tyttäreni takaisin.
”Kyllä rouva. On parasta, jos jätät tämän meille, okei?"
”Selvä.”
”Hyvä,” Stark sanoi. ”Me poliisiosastolta sanomme kiitos ja olet tervetullut soittamaan, jos tarve vaatii, mutta olen varma, että olemme tekemisissä pian. Loistavaa päivänjatkoa.”
Ripustin puhelimen, ja se alkoi soimaan välittömästi. Otin sen, tyhmästi toivoen sen olevan Stark uuden tiedon kanssa, mutta se ei ollut.
Miehen ääni murisi korvaani.
”Ajastettu työ on suoritettu. Me Boothworld Industriessilla sanomme kiitos ja tervetuloa klubiin. /r/boothworld on nyt auki. Loistavaa päivänjatkoa.”
Linja meni kiinni ja ripustin puhelimen. Vein käteni korvalleni; se oli lämmin hänen hehgityksestään.
Päivitys: Tein virheen. Kaikki on hyvin. Me Jacobsin kotitaloudessa sanomme kiitos. Loistavaa päivänjatkoa.
Valtava ruutu välähti eloon. Simon tuijotti silmät leveänä ja suu ammollaan, kun numero 22 hehkui valtavissa punaisissa digitaalinumeroissa. Hän yritti löytää jonkin merkityksen numeroille, joista jokainen oli noin metrin korkuinen mustalla paneelilla. Se riippui kahdesta ketjusta, roikkuen korkelta, sameasta katosta ja vieden suurimman osan seinän tilasta. Simon ei pystynyt liikkumaan; hänet oli sidottu metalli tuoliin, remmit ranteiden ja nilkkojen ympärillä. Hänen jalkojaan kihelmöi, kun penkki viilsi hänen polvitaipeitaan, rajoittaen verenkiertoa. Tuolin selkänoja oli korkea ja esti häntä katsomasta ympärilleen. Hän ei kyennyt saamaan numeroista mitään järkeä, jatkaen niiden tuijottamista, paikalleen jähmettyneenä.
Heidän oli täytynyt napata hänet yön aikana; oven murtuminen, miesten huudot ja hänen perheensä kiljunta ei tuntunut olevan muuta kuin hämärää, pahaa unta. Hän oli herännyt sidottuna tuoliin kylmässä, vieläkin hiljaisuudessa. Simon tiesi, että oli vain yksi syy miksi hänet oltiin tuotu tänne. Se johtui hänen artikkeleistaan. Koko yliopiston ajan Simon oli kuluttanut vapaa-aikaansa etsien hallituksen dokumentteja netissä, metsästäen mitä tahansa merkkejä skandaalista, ja postaten kiistanalaisia löydöksiään nettiin. Hän aina tiesi sen olleen vain ajan kysymys ennen kuin he löytävät hänet.
Ruutu vaihtui 23:ksi.
”Mitä tämä on...?” mutisi Simon, skannaten silmänsä valtavien numeroiden yli vielä kerran. Hän oli alunperin ajatellut niiden ehkä olleen lähtölaskenta... jollekin, mutta ei. Simon pohti uudestaan. En ole ollut täällä 23 tuntia, enhän? Hän epäili sitä.
Pian, numerosta tuli 24, ja sitten 25, 26.
”Mitä on meneillään?” parkui Simon turhautumistaan, kun hän tärisi tuolissa pelosta hämmennyksestä.
Jokin rätisi hänen takanaan, ”Lämpötila on nyt 26 Celsius astetta,” sanoi vanhan miehen ääni kaiuttimen läpi.
Simon katsoi kauhuissaan, kun numero hänen edessään tuli 27:ksi. He aikovat polttaa minut eläviltä, Simon tajusi. He aikovat jatkaa lämpötilan nostamista kunnes kuolen. Hän panikoi, yrittäen murtaa remmejään. Hänen kamppailunsa aiheutti numeroiden nousemisen paljon pikemmin, kasvattamisen tasaisesti alle kahdenkymmenen sekuntin väliajoin. Kun luvusta tuli 38, Simon lopetti, luovutti, huohottaen raskaasti, kun hikikarpalot valuivat hänen otsasta leualleen ja paidalleen. Hänen hengityksensä oli vaivalloista, kun hän huusi apua, kysyen tuntematonta ääntä joka oli puhunut hänelle. Siellä ei ollut mitään.
Numero jatkoi nousemistaan 45:een Simonin katsoessa, vieläkin heikosti yrittäen taistella tiukkoja siteitä vastaan, jotka kaivautuivat hänen lihaansa.
”Auttakaa minua, pyydän!” hän kerjäsi, hänen hiestään kostea paitansa ja hänen lyhyt tumma otsatukkansa liimautuivat hänen ihoonsa. Hän potki ja rimpuili, ähki ja kiskoi samalla peittäen silmänsä ollakseen näkemättä numeroita.
”Vanki,” sanoi ääni, ja Simon jähmettyi avatessaan silmänsä hitaasti. Valtava punainen 49 täytti hänen näkökenttänsä. ”Hikoilet vain, koska rimpuilet. Tämä huone ei ole 49:ssä asteessa.”
Simon rauhottui, hänen pelkonsa laantuivat hieman. Ääni oli oikeassa, hänen ollessaan aloillaan hiki alkoi kuivua ja viilentää häntä. Hän melkein huokaisi helpotuksesta.
”Edessäsi oleva huone on 49 asteinen.” Mekaaninen hurina kuului ylhäältä, kun luku 50 ilmestyi ja näyttö alkoi nousta hitaasti, ketjujensa nostamana. 51, 52, 53, 54. Numerot nousivat nopeampaa kuin aiemmin, lähes epäselvänä.
”Tuo on huone, missä vaimosi ja lapsesi istuvat sinun laillasi.” näytön noustessa korkeammalle, se alkoi paljastamaan valtavaa lasipanelia.
Se kaikki alkoi tankkeri onnettomuudesta. Se
oli kaikkialla uutisissa. Kaikki luulivat sen olleen vain taas yksi öljyvuoto.
Vapaaehtoisia oli paljon. Paljon halukkaita ihmisiä auttamaan
puolustuskyvyttömiä eläin raasuja.Paljon uhreja. Tuntien sisällä tankkeri onnettomuudesta sitä alkoi
tapahtumaan. Eläimet olivat tulleet hulluiksi, ne raapivat ja purivat
vapaaehtoissiivoojia. He sanoivat, että se oli haittavaikutus siitä mitä ikinä
tankkerissa olikaan.
Pelastustyöntekijät yrittivät vieläkin saada
miehistöä ulos aluksesta. He pystyivät kuulemaan huudon sisällä. Huudot avata
ovi. Mutta silloin se kaikki meni helvetiksi. Niin pian kuin he leikkasivat
oven pois.
Lähetys kesti 6 minuuttia ennen kuin se meni
hiljaiseksi. 6 minuuttia huutoa ja tuskaa. Aluksen miehistö hyökkäsi
pelastustyöntekijöiden kimppuun kuin vesikauhuiset paviaanit. Rikkoen luita ja
repien lihaa. Ihmiset rannalla eivät pärjänneet paremmin. Ne joiden kimppuun
oli hyökännyt eläimiä, hyökkäsivät kaikkien muiden kimppuun. Se oli pahempaa
kuin mikään alueraportti, se oli silkkaa brutaaliutta, ja silti lähetys jatkui
vielä 6 minuuttia. 6 minuuttia ja sitten ilmeettömiä kasvoja. Kukaan ei
pystynyt selittämään mitä tapahtui. He yrittivät jatkaa tavallisilla uutisilla,
talous, sää, suloinen ihmistarina, mutta he eivät saaneet näkemäämme
näkemättömäksi.
Yritin jatkaa tavallisella ololla, mutta aina
kun käynnistin uutiset tai kävelin uutistelineen ohi, se oli siellä. Tämä suuri
mysteeri. Heillä oli joitain selityksiä, jonkin sortin infektio, aivoloisia,
mutta sillä ei ollut merkitystä. Se ei ollut infektio mitä me pelkäsimme, vaan
he.
4 päivää ensimmäisen raportin jälkeen hätätila
oli julistettu. Ja me kaikki olimme nähneet tämän aiemmin. Jokainen zombie
elokuva ikinä. Ihmiset eivät tienneet kehen luottaa. Ihmiset varastoivat ruokaa
ja aseita. Jotkut yrittivät paeta, mutta näyttäisi, että jokainen zombie
elokuva oli oikeassa. He eivät onnistuneet. 3 päivää myöhemmin he saapuivat
kylääni.
Odotin vaikerrusta, laahustavia raatoja,
silpomista, mutta siinä elokuvat valehtelivat. Ne juoksivat katujen läpi,
huutaen. Muistan juosseeni etuovelleni niin nopeaa kuin pystyin, lukiten,
laudoittaen, tehden mitä vain varmistaakseni sen pysyvän kiinni, ja sitten
suuntasin ikkunalle. Olin toisessa kerroksessa ja pystyin näkemään verilöylyn.
Ne olivat pysäyttämättömiä. Ne olivat tietoisia.
Joukko niitä teki matkaansa läpi rakennuksen
kadun toisella puolen. Ne hyppivät suoraan läpi tasolasi-ikkunoiden. Edes
niiden läpi viiltävät sirpaleet eivät vaikuttaneet mitenkään, ne vain jatkoivat
menoaan. Barrikadini ei tulisi pitämään. Pinkaisin huoneistoni ympäri, napaten
varusteita ja tunkien ne huoneistoni turvallisimpaan huoneeseen. Menin takaisin
viimeistä kertaa katsomaan kadun poikki, ja toivon etten olisi. Toisen kerroksen
ikkunalla kasvoni kohtasivat yhden niistä kasvot. Ne tiesivät missä olin.
Syöksyin nopeaa huoneeseen ja lukitsin oven.
Minulla ei ole minkäänlaista paniikkihuonetta,
tai turva-asuntoa, joten turvallisin paikka, jonka saatoin kuvitella, oli
kylpyhuoneeni. Ei ikkunoita, yksi ovi lukolla. Olin täyttänyt lavuaarini ja
kylpyammeeni vedellä, joten pystyin jäämään hetkeksi. Joten istuin siellä
pimeässä huoneessa, kaukaiset huudot korvissani.
Minusta alkoi tuntua, että olin ehkä
ylireagoinut, oli kulunut 2 tuntia ja niistä ei ollut merkkiäkään. Oikeastaan
tuli hiljaisempaa ja ajattelin niiden lähteneen. Ehkä voisin lähteä huoneesta,
mennä keittiöön. Napata lisää ruokaa odottamiseen. Räsähdys tuli etuovelta.
Ääni jostakin juoksemassa täydellä voimalla oveen ja tyrmäten laudat sen
takana. Kuului vielä muutama muu räsähdys ennen kuin tiesin niiden olevan
sisällä. Nopeita askeleita kulkemassa ympäri huoneistoa, muutama huuto ja
sitten pamahdus vieressäni olevaan seinään. Silmäni olivat auki laajimmillaan,
jopa huoneen pikimustassa pimeydessä. Toinen pamahdus, ja toinen. Ne tiesivät
minun olevan siellä ja ne tiesivät minun olevan peloissani.
Tämä oli zombie painajainen, jota olen
odottanut alusta asti. Minulla ei ole paikkaa mihin juosta. Oli vain niin
paljon aikaa ennen kuin ne murtautuisivat sisään. istuin selkä ovea vasten,
toivoen extra painoni tekevän niiden sisäänpääsystä vaikeampaa. Ja sitten se
paheni.
"Mikset avaa ovea?"
Ääni oven toisella puolella. Ei huutoja tai
vaikerruksia, vain hiljainen, kuiskaava ääni. Ja sitten lisää niitä.
"Olemme tulleet takiasi."
"Tulet onnellisemmaksi, jos avaat
oven"
"Ei se ole niin pahaa..."
Kuiskaavat äänet muuttuivat epäsoinnuksi
meluksi, joka yrittää suostutella minua, murtaa minua, huijata minua. Olin
kuullut, että zombien vaikerrus ajaisi ihmiset hulluiksi, mutta tämä oli
pahempaa, sireenipuhelu. Istuin pimeydessä ja toivoin ja rukoilin, että ne
tylsistyisivät. Mutta ne eivät tylsisty, eivätkä lähde. Päätin käyttää peiliä
kurkatakseni oven alta, vain tullakseni hirvittävien sulkeutumattomien silmien,
veren tahraamien kasvojen, huutojen ja vielä useampien hirveiden kuiskausten
tervehtimäksi. Se oli kaksi päivää sitten...
En tiedä mitä enää tehdä... ehkä se ei olisi niin pahaa...
Seuraava
käyttäjätili on ainoa todiste, joka tukee Necrosleep.net:in olemassa
oloa. Blogin tiedot taltioi huolestunut lukija juuri ennen
kuin se pyyhittiin internetistä 2014. Tiedot löydettiin vasta 9
vuoden jälkeen. Siinä on Reed Murdockin viimeset hetket, kirjoitettuna
hänen omin sanoin.
***
Minun Yksinäinen Elämäni
Blogin kirjoittaja: Reed Murdock
Lokakuun 16, 2014
Hei
kaikki, olen päättänyt aloittaa blogin uudesta elämästäni. Suurin osa
teistä lukemassa tätä, on luultavasti ystäviäni ja tuttujani,
mutta lopuille teistä tulen paljastaman hieman itsestäni. Nimeni on
Reed, muutin juuri pois tyhmien vanhempieni asunnolta (luojan kiitos) ja
nyt jatkan omaa elämääni, missä kukaan ei voi työntää minua ympäriinsä
enää. Teknisesti ottaen, olin itse se joka hylkäsi paikan, mutta voisi sanoa, että he potkivat minut ulos jo etukäteen. Ketään ei kiinnosta
tällainen "hörhö", ei edes vanhempiani. Ei sillä että minua
kiinnostaisi.
Joka tapauksessa teen omaa juttuani nyt. Tosin minun täytyi luopua muutamasta yleellisyydestä, ja ei, äitini
helvetillinen kokkaus ei ole yleelliseksi kutsuttavan arvoista. Olen elänyt alennuksesta ostetuilla Ramen nuudeleilla. Välillä
minulla saattaa jopa olla maissia jemmassa, kun tunnen oloni erityisen mielekkääksi.
Puhuessani mielekkäästä, myönnän että
asuntoni on kaikkea muuta. Se on halvin minkä saatoin löytää,
oikeastaan. Huomasin sanonnan "saat sitä mistä maksat" olevan totta
eteenkin, kun yritän nukahtaa tuutimisääneen, jonka voin vain kuvitella tulevan siitä kun jotain vanhaa rouvaa ryöstetään pimeässä käytävässä oven takana. Ghettopyhäkköni koostuu yhdestä olohuoneesta,
keittokomerosta, kylpyhuoneesta ja kaapista. Seinät ovat käytännössä
tehty pahvista ja matto on luoja tietää minkä sotkema, mutta se on
tarpeeksi hyvä minulle.
Kanssani elää kissani Twig. Hän on yhtä noista oudoista
karvattomista roduista, ja toisaalta todellinen keskustelun aihe.
Minulta on usein kysytty miksi kissan turkki on nurinpäin, tai
onko hän ollut jonkin kieroutuneen ja epäonnistuneen taxidermia projektin
uhri.
Niin surkealta kuin elämäni vaikuttaa, halvasti
asumisessa on hyötynsä. Elinkustannukseni ovat lähellä nollaa, joten
voin tienata tarpeeksi rahaa selviytyäkseni, tekemällä outoja töitä
internetissä poistumatta koskaan talosta. Kulutin puolet kuukaudesta
kirjoitten valearvosteluita tuotteille, joita en ole koskaan käyttänyt
ja täyttäen kyselyitä poliittisista ongelmista, joista en tiedä mitään,
sitten kulutin toisen puoliskon netissä surffailuun ja X-Files
piraatti uusintojen katsomiseen. Minun ei edes tarvitse maksaa internet-palvelusta, kiitos naapurieni Wi-Fin suojauksen täydellisen
epäonnistumisen. Veikkaan että heidän datakattonsa on jo täynnä. No,
se ei ole minun ongelmani.
Tulen päivittämään tätä
blogia joka päivä kerran tai kahdesti, jos minulla on mitään mielenkiintoista
kerrottavaa. Kiitos tämän tylsän roskan lukemisesta, toivon mukaan minun
elämäni muuttuu vähän kiinnostavammaksi tulevina päivinä.
-Reed
Lokakuun 18, 2014
Olen
päättänyt tehdä jotain epätavallista. Kello on 3 aamuyöllä ja ajattelin
pysyä hereillä koko yön, kofeiinijuomat puolellani. Miksi teen näin,
kysyt? Koska olen pysyvästi muuttamassa öistä unirytmiäni. Toisin sanoen
tulen nukkumaan päivisin yön sijaan. Minulla on joukko hyviä syitä
tämän tekemiseen:
1. Ulkona on vähemmän ihmisiä yöllä, joten rakennuksesta poistuminen ei ole niin pelottava asia.
2. Auringon valo aiheuttaa sinulle syövän, eikö niin?
3. Kiertää sosiaaliset normit.
4. Internetin nopeus näyttäisi kasvavan merkittävästi keskiyön jälkeen.
5. Tämä on vapaa maa, minä en edes tarvi syitä.
Sen
lisäksi, liityin tälle siistille foorumille nimeltään Nocturnal
Underground. Luonnollisesti, se on täynnä aurinkoa vihavia erakoita ja
kaltaisiani kyynisiä ihmisvihaajia. Miten täydellistä. Rekisteröidyin saman tien ja havaitsin foorumin asukkaiden olevan todella
ystävällisiä. Se ei ole kaikkein suosituin internetkohde, enemmänkin
tiivis reikä seinässä todella hämärään alakulttuuriin.
Me
kaikki näytimme jakavan yleisen arvostuksen yhteiskunnasta
erkaantumiselle, mikä on siistiä, koska luulin todella olevani
ainoa konttorinörtti, joka ei voi sietää kanssakäyntiä
normaaleiden ihmisten kanssa. Koska kuitenkin juuri nämä normaalit
ihmiset sanovat minulle, ettei minulla ole oikeutta polttaa niitä
aineita, mitä minä haluan saatana, ihan kuin se olisi heidän asiansa.
Tiedotan teille kaikille miten tämä yö juttu sopii minulle. Rauhaa kaikille.
-Reed
Lokakuun 21, 2014
Olen
sopeutunut todella hyvin uuteen elämäntyyliini. Voin jo nyt sanoa, että
tämä on tyyli, jolla minun tulisi elää aina. Internet on paljon
mielenkiintoisempi paikka yön aikana.
Kaikki on ollut kohtalaisen normaalia viime aikoina, yhtä asiaa lukuun ottamatta.
Viime yönä sain mysteerisen yksityisviestin Nocturnal Underground:issa. Tässä veisti kopioituna ja liitettynä iloksenne.
---
Vastaanottaja: Reedman07
Lähettäjä: Revelation666
Aihe: Necrosleep.net
Onnittelut
Reedman07. Sinut on kutsuttu liittyminen-vain-kutsulla sivustolle, joka tulee
muttamaan elämäsi ikuisesti. Ota selvää mitä yhteisö ei halua sinu
tietävän Necrosleep.net:issä
Selvitä mistä olet jäänyt paitsi koko elämäsi ajan.
Necrosleep.net
---
Kuulostaa
täydeltä huijaukselta, mutta se herätti mielenkiintoni. En voinut
vastustaa sivustolle menemistä, vain nähdäkseni mitä helvettiä se oli.
Joten
menin sinne, ja saavuin täysin tyhjälle mustalle sivulle. Huomasin
tekstin syöttö viivan välkkyvän keskellä, osoittaen, että voisin
kirjoittaa siihen. Oletin, että tässä kohtaa minun kuului syöttää kutsukoodi,
ja oletin oikein.
Kun etusivu latautui, huomioin
välittömästi, että kaikki teksti oli Venäjää, paitsi otsikko, joka
yksinkertaisesti sanoi "Necrosleep.net" Englanniksi. Nettiselaimeni
automaattisesti havaitsi, että sivusto oli Venäjää ja tarjoi käännöstä
minulle, joten tottakai klikkasin kyllä.
Tämä
sivusto oli selvästi hämärän puoleinen. Kuka ikinä sen suunnitteli, ei
taatusti ollut kovin perehtynyt verkkosuunnitteluun, sillä sivustolla
oli enemmän yhteistä notepad dokumentin kanssa, kuin hyvän nettisivun.
Tausta oli musta, valkoista tekstiä oli kirjoitettu oh-niin-yleisellä
Kuriiri fontilla, ja otsikon alla oli rivi punaisia hyperlinkkejä
merkittynä seuraavanlaisesti: Pääsivu, Osta, Salaista, ja Kunnianosoitus. Tässä
poiminta pääsivulta.
---
Tervetuloa Necrosleep.net:tiin
Tämä
nettisivu on vain-kutsutuille. Valitut vierailijat saavat yksinomaisen
pääsyn spesiaaliin tarjontaame, joka tulee muuttamaan elmäsi
ikuisesti.
Necrosleep on tuote, joka turvallisesti
estää biologisen unenpuutteen, kiitos meidän ihmeelliselle mutta salaiselle reseptillemme. Yhdellä pillerillä päivässä, et tunne enää ikinä tarvetta nukkua.
Kokeile itse klikkaamalla ostolinkkiä. Jos Necrosleep ei muuta elämääsi, me tarjoamme sinulle täyden korvauksen.
Hämmästyksesi on taattu.
---
Mitä
rohkeita väitteitä nämä ihmiset tekevätkään. Ei ole mahdollista, että tämä
kama oikeasti toimisi, muutenhan kaikki ottaisivat sitä. Selvästi olin
skeptinen, ja olen vieläkin, mutta klikkailin ympäri sivustoa hieman
lisää silkasta uteliaisuudesta. Klikkasin "Salaista" hyperlinkkiä, joka vei
minut toiselle sivulle. Tässä on sivulla sanottu teksti:
---
Necrosleep
käsittää erikoiset ja harvinaiset aineet, joita emme voi paljastaa,
jotta kaavamme pysyisivät yksityisissä käsissä. Pitääksemme tuotteemme
saatavissa, sitä voi levittää vain vaihtoehtoisilla keinoilla ja
yksinoikeudella.
Aktiiviset ainesosat Necrosleepissä
ovat olleet vuosien ajan tohtorien ja tiedemiehien pyrkimyksenä, joiden
aikomuksena on ollut korvata nukkuminen valveilla olemisella. Vain me
olemme onnistuneet tekemään sen, mitä toiset eivät, mestarimme tahdon
mahdollistamana.
Me voimme vakuuttaa sinulle täydellä
luottamuksella, että meidän tuotteemme tulevat muuttamaan elämääsi, ja
et tule taritsemaan unta enää koskaan uudestaan.
Tunne vapaus langeta salaisuuteemme.
---
Vaihtoehtoisilla
keinoilla? Enemmänkin pimeillä markkinoilla. Mitä ikinä täällä onkaan
meneillään, se ei vaikutta olevan... laillista, täsmälleen. Ei sillä että
välittäisin laista, minä vain saan huonoja viboja tästä
sivustosta.
Joka tapauksessa, jatkoin ja klikkasin
"Kunnianosoitus" hyperlinkkiä. Sydämmeni pomppasi hieman, kun kohtasin
rehellisesti käsittämättömimmän kuvan elävästä henkilöstä minkä olen
ikinä nähnyt. Se oli vanha mustavalkoinen kuva pitkästä miehestä
tohtorin takissa. Jos hän ei olisi seisonut pystyssä, sanoisin hänen
olleen kuollut, mutta veikkaukseni on, että hän oli vain kalman
kalpea ja huonosti voiva, ja luultavasti sokea kalpeiden,
elottomien silmiensä katseen perusteella. Hänen kasvoissaan ei näkynyt merkkejä tunteista.
Kuvan alla oli pieni pala tekstiä, jossa luki seuraavanlaisesti:
---
Kunnia
Necrosleepin uranuurtamisesta menee mahtavalle DR. Hail A Stan:ille,
hallitsemiseemme valtuutelle ja Ukrainan Instituutin Okkultistisen
lääketieteen perustajalle. Hänen työnsä elää.
---
Hallitsemiseemme
valtuutetulle? Okkultistinen lääketiede? Ehkä olen katsonut liikaa
kauhuelokuvia, mutta tämä ei ole tyypillinen käärmeöljysi myyntipuhe.
Ehkä he ovat osa jotain häiriintynyttä uskonnollista ryhmää tai jotain?
Myönnän, olin hieman kauhistunut, mutta minua enemmänkin kiehtoi.
Klikkasin "Osta" hyperlinkkiä, pelkästä uteliaisuudesta jälleen kerran.
Jokainen
pilleri osottautui maksamaan jonkin järjettömän määrän venäläistä
valuuttaa, minkä selvitin olevan USAn dollareissa 130 per pilleri.
Naurettavaa! Ei sillä, että ostaisin niitä vaikka pystyisin. Poistuin sivustolta välittömästi.
Tässä vaiheessa luulen sen vain olevan ulkomaalainen viheliäinen luottokorttihuijaus, tai
jokin outo kultti aloite. Joka tapauksessa se teki päivästäni paljon
mielenkiintoisemman, kuin se olisi normaalisti ollut.
-Reed
Lokakuun 22, 2014
Postasin
langan Noctural Underground:iin mysteerisestä käyttäjästä, joka lähetti
minulle oudon YV:n. Huomasin itsestänni palavaa halua tietää enemmän tästä koko
Necrosleep.net jutusta, joten osana tutkimustani pyrin selvittämään kuka
käyttäjä oli. Tässä kopio foorumin langasta.
---
Reedman07:
Hei kaverit, toivo etten häiritse asioiden järjestystä postatessani
tätä Häirintä ja Trollaus osioon, en tiennyt minne muualle voisin sen
laittaa. Ajattelin voivani lokeroida tämän tapaukseni häirintäviestiksi, jos muut saavat samaa mainosviestiä, kuin minä. Yhtenä
päivänä sain yksityisviestin käyttäjältä, jota en ole nähyt koskaan
aiemmin, nimeltään Revelation666, ja viesti oli mainos jollekin
lisäravinteelle. Onko kukaan nähnyt tätä käyttäjää foorumeilla aiemmin?
Minä en ainakaan ole. Jos kellään on mitään tietoa, se olisi mahtavaa.
Cosmic_Trashbin: Outoa. Menitkö sivustolle oikeasti? Toivon ettet, se on luultavasti saastutettu viruksilla. Lol.
B3457w4rf4r3:
Yritin juuri mennä sinne, mutta se on vain musta ruutu. Kutsu koodi ei
myöskään toiminut, se heitti vain ruudulle ponnahduslaatikon, joka sanoi
käyttökelvoton IP.
Reedman07: Tottakai menin sinne. En voinut vastustaa.
Thuglyfe4lyfe: Ei toiminut minullekaan. Käyttökelvoton IP.
Cosmic_Trashbin:
Jos se toimii vain Reedman07:llä, ehkä se on jotenkin sidonnainen hänen
IP:hensä. Voitko ottaa joitain kuvankaappauksia sivustolta? Herätit
mielenkiintoni.
Reedman07: Tässä olisi. Sivu oli aluksi
Venäjänkielinen, joten laitoin selaimeni kääntämään sen. [Pääsivu.jpg]
[Osta.jpg] [Salaista.jpg] [Kunnianosoitus.jpg]
B3457w4rf4r3: Näyttää helvetin hämärältä.
Cosmic_Trashbin:
Vau. Älä edes leiki sillä, kerjäät ongelmia jo pelkästään klikkaamalla
linkkiä. Sinut luultavasti keylogataan, kuten sanoimme.
B3457w4rf4r3: Puhumattakaan, että tuote jota he myyvät, on luultavasti terästetty syaniidilla.
Cosmic_Trashbin: Jos hän on tarpeeksi tyhmä ostaaksen sen, no, geeniallas ei kaipaa häntä sitten.
B3457w4rf4r3: Älä koskaan luota venäläiseen.
Thuglyfe4lyfe: Olen venäläinen ja otin tuon loukkauksena.
B3457w4rf4r3: Sanoit juuri viime viikolla olevasi aasialainen, päätä jo.
Reedman07:
Poistun tästä langasta 5:ksi minuutiksi ja seuraa kaaos. Jokainen
[voimasana] ruhoittuu. En tietenkään leiki sillä, nämä niin kutsutut
ihme pillerit ovat ##$130 kappaleelta anyway. Luuletteko että olen joku Johnny Cash?
Thuglyfe4lyfe: Se että hänen nimensä oli Johnny Cash, ei tarkoia hänen olleen rikas tai omistaneen paljon rahaa tai mitä ikinä.
B3457w4rf4r3: Tottakai hän oli rikas senkin tyhmä[voimasana], hän on Johnny [voimasana] Cash.
Cosmic_Trashbin: Kenen mahtava idea edes oli varustaa tämä foorumi hävyttömyys suodattimella? Se on [voimasana] tyhmää.
Reedman07:
Ennen kuin tämä lanka huononee yhtään enempää, antakaa minun vain
sanoa, että olen lattanut teipin webkamerani eteen siltä varalta, että
jotain olisi luikahtanut virusturvani ohi, mutta se on varmaan vain
luottokorttihuijaus tai jotain. Tutkin sitä jonkin verran huomenna,
aurinko on ollut ylhäällä kolme tuntia ja energiajuomani alkavat
hupenemaan.
Cosmic_Trashbin: Otan yhteyttä yhteen
ylläpitäjään tästä. Täällä ei suvaita spämmiä. Minun pitäisi nähdä, jos
he ovat halukkaita poistamaan hävyttömyysfiltterin myös.
---
Sain
viestin myöhemmin HGWishingWells:ltä(yhdeltä ylläpitäjistä), joka
sanoi, että käyttäjää Revelation666 ei ole olemassa tietokannassa, ja
että ainoa tapa jolla olisin voinut saada viestin on, jos viestiohjelma
olisi ohitettu jotenkin. Toisin sanoen, joku hakkeroi systeemin vain
lähettääkseen minulle spämmi viestejä. Mitä helvettiä.
-Reed
Lokakuun 23, 2014
Viimein
Googlasin Necrosleepin. Tulokset olivat pääosin epäolennaisia YouTube
kanavia ja lakkautettuja 90-luvun screamobändejä, mutta
huomasin roskatulosten joukosta linkin postaukseen FastMD.com:ssa. Aloitus sanoi "Tietääkö kukaan toimiiko tämä Necrosleep juttu
oikeasti?" Joten klikkasin sitä, vain ohjautuakseni sivulle, joka sanoi
"Etsimäsi julkaisu on poistutte eikä ole enää olemassa." Minun olisi
pitänyt tietää. Mikään ei koskaan voi olla helppoa ja odotusten mukaista.
Palasin
hakutuloksiin, ja tutkin niistä monta sivua, kunnes lopulta päädyin
vanhalle pelifoorumin langalle, missä nettisivu Necrosleep.net oli
mainittu. Tällä kertaa postausta ei ollut poistettu. Keskustelun
keskellä yksi käyttäjistä väitti ottaneensa Necrosleeppiä
hoitaakseen virtuaalifarmiaan 24 tuntia päivässä maximoidakseen sadon tuotannon jossain keskiaikaisessa
strategiapelissä.
Tarpeetonta kai
sanoa, muut foorumin käyttäjät olivat vahvasti skeptisiä. Kaveri
postasi linkin Necrosleep.net:iin yrittääkseen tukea väitettään,
epäonnistuen täysin vakuuttaa heidät, koska--arvaat varmaan--sivu oli
sidonnainen hänen IP osoitteeseensa. Hänellä oli myös sama kutsukoodi
kuin minulla (DCLXVI), minkä takia uskoin kaavamaisuuden saavan sinut
tuntemaan itsesi erityiseksi. Mutta tuo ei selitä miksi ja miten IP:ni--
ja nähtävästi jonkun muunkin--oli erotettu joukosta.
Kersakailija
sitten väitti, että hänen in game-score:ssaan oli kiistattomia
todisteita hänen lakkaamattomata valveilla olostaan. Suhteessa hänen
käyttäjänsä olemassa olo aikaan, hänen pisteensä olivat liian korkeat.
Niin korkeat, oikeastaan, että olisi mahdotonta hänelle saavuttaa niin
korkeat pisteet niin lyhyellä aikavälillä, paitsi jos hän pelasi peliä
vähintään 21 tuntia päivässä, mikä ei käytännössä jättäisi aikaa
nukkumiseen.
Kaikesta siitä huolimatta, he sanoivat
hänen tuloksen johtuvan automaattisesta botti ohjelmast, joka toimi
hänen puolestaan pelissä yön ajan. Koska tällä tavalla pelissä
huijaaminen on sääntöjen vastaista, hänen käyttäjänsä oli viipymättä
poistettu, omderaattorin mukaan langan lopussa. Totta tosiaan, pienissä
punaisissa kirjaimissa hänen foorumi avatarinsa alla oli sanat "Bännätty
botin väärinkäytöstä, 8/12/2006."
En löytänyt enempää
aiheellisisa tuloksia Necrosleep:illä tai Necrosleep.com:illa sen
lisäksi mistä juuri kerroin teille. Näyttäisi siltä että nämä netti
huumediilerit ovat erittäin viekkaita. Minä haluan kuollakseni tietää
mitkä heidän todelliset otiivinsa voisivat olla, syystä että voisin
keksi miljoona parempaa tapaa varastaa jonkun luottokorttin numeron tai
kaupitella valelääkkeitä. Se saattoi olla pila, mutta selvästi tätä on
jatkunut vuodesta 2006 asti vähintään. Ehkäpä jotkut vitsit eivät vain
kuole koskaan.
-Reed
Lokakuun 15, 2014
Sain
taas yhden yksityisviestin Revelation666:lta. Olenko minä ainut, jota
tuo nimi karmii? Tietäen mitä minä tiedän, tulen levottomaksi
ajatellessani kuinka pitkälle tämä käyttäjä meni ottaakseen yhteyttä juuri minuun. Jostain syystä, he vaivihkaa ohittivat systeemin
vain lähettääkseen minule näitä viestejä ja tehdäksenn minulle tämän
"tarjouksen". Tässä on viesti, jonka juuri vatsaanotin:
---
Kenelle: Reedman07
Keneltä: Revelation666
Aihe: Necrosleep.net/backdoor
Onnittelut
Reedman07. Sinut on valittu saamaan ilmainen 30:n päivän
necrosleep kokeilu. Lunasta yksinomainen palkkiosi
Necrosleep.net/backdoor:ssa.
Ota selvää mistä olet jäänyt paitsi koko elämäsi ajan, ilman riskejä.
Necrosleep.net/backdoor
---
Jälleen
kerran uteliaisuuteni vei voiton. Vahvistaen itseäni sitä varten mikä
huijaus ikinä olikaan tulossa tielleni, klikkasin linkkiä. Minut johdatettiin
osoitettani kysyvälle sivulle, ei mitään muuta.Mietin sitä tarkasti,
tietäen täysin hyvin, että näillä ihmisillä on yleensä ilkeät
aikomukset. Mutta jos syöttäisin postitoimistoni postilokeron, mikä
olisi pahin asia, mitä voisi tapahtua? Pahin tapaus olisi skenaario,
että he lähettävät minulle jotain roskapostia tai viallisia pillereitä.
Pointti on, että tietäisin lopultakin mitä he minulta haluavat.
Syötin osoitteeni.
-Reed
Lokakuun 28, 2014
Päätin
mennä takaisin langalle, jonka postasin Nocturnal Underground:iin ja kertoa ihmisille mitä on meneillääm. Ja totta tosiaan, heidän
reaktionsa olivat huvittavia:
---
Reedman07: Hei kaverit, se tapahtui uudestaan. Katso liite. [Viesti2.jpg]
Cosmic_Trashbin: Älä sano, että klikkasit tätä myös.
Reedman07: Tein niin. Sitten se kysyi osoitettani. Mutta älkää huliko, annoin vain postitoimistoni lokeron.
Cosmic_Trashbin: Oletko [voimasana] järjiltäsi?!
Reedman07: Arvasin ettet voi suostutella ylläpitäjiä poistamaan hävyttömyyssuodatinta käytöstä.
Cosmic_Trashbin: No [voimasana] Sherlock. Ilmeisesti he saavat valtavat kiksit katsoessaan meidän riitelevän siitä.
Reedman07: En yllättyisi, jos HGWishingWells lähetti minulle nämä oudoy viestin vain herättääkseen jotain keskustelua täällä.
HGWishingWells: En minäkään... ;)
Cosmic_Trashbin: Arvoitus on ratkaistu. Menkää kaikki kotiinne.
HGWishingWells: Kaikella vakavuudella minulla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Vannon mahtavan isoäitini elämän kautta!
Reedman07: Vannominen kuolleen henkilön elämän kautta ei ole aivan vakuuttavin tapa vannoa.
Cosmic_Trashbin: Luulen että vitsi on mennyt tarpeeksi pitkälle. HG, teitkö sitä vai et?
HGWishingWells:
En oikeasti tehnyt sitä. Ylläpitäjät ja minä olimme aidosti hämillämme,
kun näimme mistä viesti tuli. Tai pitäisikö minun sanoa, mistä
viesti EI tullut. Se ei varmasti tullut keneltäkään rekisteröityneeltä
käyttäjältä sisällä.
B3457w4rf4r3: Jos he oikeasti
lähettävät sinulle pillerit, aiotko ottaa niitä? Et voisi lahjoa minua miljoonallakaan taalalla niiden kokeilemiseen [voimasana].
Cosmic_Trashbin:
Voin henkilökohtaisesti luvata sinulle, että se kama on liian hyvää
ollakseen totta. Mikään ei voi saada sinua pysymään hereillä ikuisesti.
HGWishingWells: Olen samaa mieltä Cosmic:in kanssa. Älä vie tätä yhtään pidemmälle.
Reedman07:
Vaikka he lähettäisivät ne eikä se olisi vain roskapostia, en aio ottaa
niitä ennen kuin löydän niistä enemmän tietoa. Luuletteko todella, että
olen niin tyhmä? Rauhoittukaa kaverit. En luultavasti päivitä tätä
lankaa enää, joten seuratkaa blogiani, jos haluatte tietää miten minulla
menee. Linkki on profiilissani.
---
No,
me aika pajolti suljettiin pois mahdollisuus, että se olisi
ylläpitäjien pila. En usko, että HGWishingWells jatkaisi pilaa näin
pitkälle, tai että hän valehtelisi niin peittelemättä. Ja vaikka joku
toisista ylläpitäjistä pilailisi kustannuksellani, en voisi kuvitella
heidän tekevän sitä jollain Venäläisellä lisäravinteella. Se vain on
liian outoa.
-Reed
Lokakuun 30, 2014
Viime
yönä, laitoin kaverini toimittamaan viestin kotiovelleni vaihdossa
johonkin koodaus työhön hänen Flash sivustollaan. Teen melkein mitä vain
välttääkseni asunnostani poistumisen. Mutta se ei ole pointti; pointti
on, että vastaanotin kirjeen ilman palautusosoitetta. Silti tiesin
välittömästi keneltä se oli.
Kirjekuori oli vanha.
Todella vanha, kuin se olisi ollut lojumassa pölyisessä ullakossa
vuosikymmeniä. Avasin likaisen kirjekuoren vain löytääkseni pienemmän
manila kirjekuoren sen sisältä, myös se oli aika vanhan näköinen.
Pieneen kirjekuoreen oli kirjoitettu sana "Necrosleep" ja neuvoja
pakkauksen säilyttämiseen kylmässä, pimeässä paikassa maximaalisen tehon
saamiseksi. Sanat vaikuttivat olleen leimattu kirjekuoreen
printtaamisen sijasta.
Avasin pienen kirjekuoren, ja
totta tosiaan, siellä oli 30 mustaa pilleriä sisällä, karkeampia kuin
mitä voisit saada paikallisesta apteekistasi. Nyt ennen kuin te kaikki
menette sekaisin, minä EN aio ottaa näitä. Ainakaan ennen kuin saan
kaivettua esiin luotettavampaa tietoa siitä.
Nyt
tiedän, että nämä Venäläiset huumediilerit eivät vain yrittäneet
lähettää minulle roskapostia. Kysymys kuuluu, miksi he lähettäisivät
minulle pillereitä, jos ne eivät oikeasti toimi? Kaiketi heidän täytyy
halua rahani, mitä he eivät saisi epäonnistuneen 30 päivän koekäytön
jälkeen. Mitä jos he yrittävät tappaa minut? Minulla ei koskaan ollut
hyvää tunnetta mistään tästä. Mutta uteliaisuus tappaa minut.
-Reed
Lokakuun 31, 2014
Minulle
juuri valkeni, että olin täysin unohtanut jotain. En koskaan tutkinut
Dr. Hail A, Stan:ia, kaveria jolla ilmeisesti oli jotain tekemistä
Necrosleep:n kanssa. Joten tein pika Googletuksen ja sain
selville--yllätyksekseni--että hänelle oli oma artikkelinsa
Wikipediassa.
Artikkeli toteaa, että Dr. Stan oli
ukrainalainen tiedemies ja lääkäri, joka väitti olleensa suoraan
osallisena 1940 vuoden elokuvassa esitettyihin tutkimuksiin, mikä
dokumentoi neuvostoliiton tutkimuksia kliinisesti kuolleiden organismien
elvytyksestä. Tässä poiminta artikkelista:
---
Elokuva "Kokeet organismien elpymisestä"
esittää useita vastenmielisiä lääketieteellisiä koiraeläimillä
suoritettuja kokeita, joista yksi sisältää ruumissta irroitetun koiran
pään pitämisen elossa alkeellisella autojectorilla, mikä toimittaa
sille hapetettua verta.
kunnia
operaatioista filmillä meni Dr. Sergei Brukhonenkolle. Kuitenkin, Dr.
Hail A. Stan lakkaamatta väitti olleensa se, joka oikeasti suoritti
kokeet ja keksi autojectorin, ja että vain Brukhonenkolle annettiin
kunnia, koska Stan oli tuomittu vankilaan suoritettuaan
laittomasti hirvittäviä kokeita ihmisillä. Hän uskoi, että koska hänellä
oli suostumus testikohteilta (vaikkakin lahjonnan kautta), hän ei ollut
tehnyt moraalitonta rikosta.
Leninin palkinto
myönnettiin Brukhonenkolle autojectorista, samalla kun Stan oli vielä
pysyvässä vankeudessa. Vasta kun he löysivät kadonneen kuvamateriaalin
hänen sairaista ihmiskokeistaan, he saivat hänet teloitettua
kuolettavalla ruiskeella. Hänen vimeiset sanansa, puhuttuna
tunnistamattomalla kielellä, kuolivat hänen mukanaan.
Dr.
Hail A Stanin väitettiin panneen alulle monia lääkkeitä merkittäviin
tilojen hoitoon, kuten narkolepsian ja epilepsian, siitä huolimatta
tuloksia ei julkistettu tieteellisellä tavalla, ja siksi suurin osa
hänen väitetyistä saavutuksistaan olivat todentamattomissa, ja
näennäisesti yliluonnollisia luonnossa. Ihmisten määrä, jotka hän
ilmeisesti paransi useista parantumattomista vaivoista vuosien 1930 ja
1940 välillä, oli tuhansia. yritykset uusia hänen dokumentoidut
parannuskeinonsa lopulta epäonnistuivat, johtaen useimmat uskomaan hänen
harjoittaneen näennäistiedettä.
Jotkut uskoivat, että
Dr. Hail A. Stanilla on seuraajia tähän päivään, ja että hänen ihme
parnnuskeinojaan on harjoitettu ja kaupiteltu Venäjältä ja Ukrainasta.
Jotkut väittävät vastaanottaneensa mysteerisiä Dr. Hail A. Stanin
työhön liittyviä sähköposteja ja tarjouksia; mitkään tutkimukset eivät
ole paljastaneet todisteita tukemaan näitä väitteitä.
---
Myönnän,
jotkut näistä jutuista hermostuttavat minua. Sairaat ihmiskokeet eivät
ole oikein mukavia juttuja ajatella. Mutta minusta vaikuttaa, että tämä
kaveri teki vain sen mitä oli välttämätöntä edistyäkseen
tutkimuksessaan. Ehkä hän oikeasti oli jonkin jäljillä? Ehkä hänen
parannuskeinojaan ei voitu uusia, koska ne olivat niin edistyneitä? En
oikeasti tiedä. Kaikki mitä tiedän on, että sain yhden näistä
mysteerisistä tarjouksista, joita ei muka kuulemma ole olemassa.
Ehkä
tässä on jotain. Ehkä minut todella valittiin saamaan massoille liian
suuri lahja. Ehkä he olivat kuoleman vakavissaan, kun he sanoivat tämän
muuttavan elämäni.
-Reed
Marraskuun 1, 2014
Pitelen
pilleriä kädessäni, valmiina ottamaan sen hetkenä minä hyvänsä. Olen
miettinyt tätä kovasti. Tiedän ettei se ole maailman turvallisin asia tehdä,
mutta olen riskinottaja. Jos tässä käy huonosti, minulla ei ole paljoa
elettävää muutenkaan. Elämä ei ole mitään ilman vaaraa, ja haluan tietää
näiden ihmisten motiivit enemmän kuin mitään muuta. Minun täytyy tietää
mitä he haluavat minulta. Minun täytyy tietää mistä olen jäänyt paitsi.
On vain yksi tapa selvittää se.
-Reed
Marraskuun 3, 2014
En
voi uskoa sitä. Se oikeasti toimii. En ole nukkunut 3:een päivään enkä
tunne pienintäkään väsymystä. Voi luoja! En ole koskaan tuntenut
oloani näin keskittuneeksi ja pirteäksi elämässäni. En tiedä mitä tässä
aineessa on, mutta se TOIMII. En tiedä kuinka pitkään se oikein tulee
toimimaan, joten en ala toivomaan. Mutta väitteiden mukaan minun ei tarvitse
nukkua enää koskaan. Ikinä.
Toistaiseksi, niin hyvä.
-Reed
Marraskuun 4, 2014
Toimii
vieläkin 4:n päivän jälkeen, kuin unelma. Mutta nyt myöhemmin valo on
todella häirinnyt minua, joten teippasin palan pahvia ikkunan eteen
ilmastointi teipillä. En koskaan tykännyt siitä ikkunasta muutenkaan.
Yöllä minulle tulee tunne, että minua katsotaan ulkoa, ja se on
tehnyt minusta ahdistuneemman kuin yleensä. On helppo kuvitella näkeväsi
jotain käsittämätöntä ikkunasta, kunnes tajuat sen olevan vain oma
halvan ikkunalasin vääristämä kuvajaisesi. Joka tapauksessa, se ongelma
on ratkaistu.
Löysin myös jotain mielenkiintoista, kun
olin ottamasa jokailtaista pilleriäni. Viime aikoihin asti en ollut
huomannut pienen manila-kirjekuoren sisään leimattua symbolia. Kyllä,
sisään. Tiedän nähneeni symbolin aiemmin, mutta en muista missä
tarkalleen. Se on alaspäin osoittava pentagrammi, jonka sisään on
kaiverettu luullakseni vuohen pää. Ehkä he vain kierrättivät
vanhan kirjekuoren ja käänsivät sen nurin päin tai jotain.
-Reed
Marraskuun 5, 2014
Kiitos
yhdelle seuraajistani, joka huomauttu jotain mitä en ollut tajunnut;
merkki kirjekuoren sisällä oli oikeastaan saatanallinen symboli... Niin,
tarpeetonta sania etten todellakaan ota tätä paskaa enää. Tämän
tyyppiset jutut karmivat minua oikeasti. Minulle riitti. Toivon että
olisin lukenut tuon viestin ennen kuin otin sitä tänä iltana, lopetan
huomenna. Ainakaan että se ei ole vahingoittanut minua toistaiseksi ja
oloni on hieno, joten ehkä olen vain vainoharhainen. Se on vain symboli,
luultavasti printtausvirhe tai jotain. Mutta hitot siitä. En leiki
demonisilla asioilla. En helvetissä.
-Reed
Marraskuun 6, 2014
Viime
viikon ajan olen ottanut yhden näitä pillereitä joka yö tasan 10:ltä.
Suunnittelin lopettavani pillerit tänä yönä, mutta noin 10:30 sain tämän hirveän päänsäryn, ja se on mennyt progressiivisesti
pahemmaksi. Ajattelin, että ehkä se oli vain vieroittumista äkillisestä
Necrosleepin lopettamisesta, joten odotin toisen tunnin enkä kestänyt
sitä enää. Otin taas pillerin.
Tiedän että olisin
voinut lopettaa halutessani, mutta alan ajattelemaan ettei ole syytä.
Tarkoitan, minun ei tarvitse nukkua enää, olen ollut energinen, minun
pitäisi vain miehistyä ja lopettaa olemasta irrationaalinen.
-Reed
Marraskuun 9, 2014
Olen
tehnyt helppoa voittoa kaikella tällä vapaa-ajalla ja vasta löytyneellä
keskittymiselläni. Tein viisi tonnia yhdessä päivässä käyden kauppaa
virtuaali omaisuudella; se ei sisällä nettipokeri voittoja viime viikon
ajalta, mitkä ovat saatana kattoakin korkeammat. Yhtäkkiä minulla on
tämä intuitiivinen käsitys numeroista, jota minulla ei ole ollut koskaan
aiemmin. Olen elänyt elämääni tähän asti kykenemättä ajattelemaan
selkeästi... he olivat oikeassa. Tämä todella muuttaa elämääni.
-Reed
Marraskuun 11, 2014
Tässä
on teille aika erikoinen tarina kaverit. istuin sohvalla hoitaen omia
asioitani, kun huomasin parin kiiluvia silmiä tuijottamassa minua
pimeästä nurkasta. En ajatellut siitä mitään, tietäen sen olevan
Twig hiiviskelemässä. Kissoilla on heijastavat silmät, joten kuka muu se
voisi olla? Katsoin muualle, ja sinä samana hetkenä tunsin sen. Twigin
ryppyinen keho käpertyneenä vieressäni.
katsoin
takaisin kohti nurkkaa noita nappimaisia silmiä, jotka olivat vieläkin
kiinni minussa ja Twig selvästi vieressäni. Räpäytin omia silmiäni ja toiet silmät olivat
poissa. Luoja, aivoni yrittävät todella pilailla kanssani. Minun on
ollut pakko olla sekaisin. Muistan sen aika selkeästi. Nyt kun ajattelen
sitä, minun olisi pitänyt alusta asti tietää ettei se ollut Twig.
Kissan silmät eivät kiilu punaisina.
Joka tapauksessa,
toivotaan sen olleen vain kummallinen aivojen toimintahäiriö. Koska
mikä muu se olisi voinut muka olla?
-Reed
Marraskuun 12, 2014
Minulta
loppuu ruoka ennen pitkään. Tietenkin VOISIN mennä kauppaan ja täyttää
varastot, mutta... ajatus pelottaa minua. Ajatus poistua huoneistoni
turvasta-ajatus sosiaalisesta vuorovaikutuksesta-pelkään sitä nyt
enemmän kuin koskaan. En ole koskaan pitänyt ulosmenoa parempana vaihoehtona sisällä
pysymiseen, mutta en ole koskaan pelännyt sitä näin paljon. En ollut
aina niin hirveän peloissani.
Yksikään chatti
ystävistäni ei ole ollut netissä viime aikoina, ja he lopettivat
tykkäämästä blogipäivityksistäni. Kuka hakee nyt ruokaostokseni? Mitä jos
minun on mentävä sinne? Minun ei pitäisi panikoida tällä tavalla, totta
puhuakseni. Olen tyhmä. Lopeta panikointi idiootti. Lopeta panikointi
idiootti. Lopeta panikointi idiootti.
-Reed
Marraskuun 13, 2014
Ystäväni
Jake ilmestyi onlineen. Se oli tilapäinen helpotus, jota kesti niin
pitkään, kun häneltä kesti sanoa "en toimita ruokaa, ennen kuin suostut
poistumaan talosta." Tuo oli hänen tarjouksensa, vaatien minua
poistumaan talosta ja menemään clubille kavereiden kanssa
vastapalveluksena avusta. Kieltäydyin puhtaasta pelosta.
Hän
oli huolestunut terveydestäni, ilmeisesti. En voi syyttää häntä siitä,
että hän ajattelee minun tulevan villiksi erakoksi, joka on tuomittu
kuolemaan yksin säälittävässä slummissaan, mutta hän ei vain ymmärrä.
Kukaan ei ymmärrä minua. Ainakin olen aika varma, että minulla on
tarpeeksi ruokaa Kiitospäivään asti, jos säästelen sitä.
-Reed
Marraskuun 15, 2014
Minun
täytyy kertoa teille kaikille toisesta oudosta kokemuksesta, jonka koin
eilen. Olen jättänyt TV:n päälle viime aikoina, jotta hiljaisuus ei
hermostuta minua. Se lastenohjelma Buckon Puutarha oli päällä,
tiedäthän, ohjelma, jota me kaikki katsoimme lapsina, kunnes olimme
tarpeeksi isoja tajuamaan kuinka älytön ja järjetön se oli. Kyllä, juuri se
ohjelma. Se pyöri taustalla vanhassa laatikkotelkkarissani nurkassa.
Lopulta se häiritsi minua ja humasin keskittyväni siihen paremman
tekemisen puutteessa.
Sen täytyi olla Kiitospäivä
jakso, ottaen huomioon Buckon (kaveri pukeutuneena peuraksi, jolla on
ihmiskasvot) olleen keittiössä valmistamassa herkullisia perunoita ja
karpaloita. Tämä on niin selvää, kuin ohjelmasta saa. Asiat
menivät hieman oudoiksi, kun hän päätti päästää antropomorfiset karpalot puutarhaansa viimeisellä minuutilla, kuin ne olisivat olleet
vangittuja ötököitä. Herkulliset perunat eivät olleet niin onnekkaita.
Bucko
lähetti lintuystävänsä hakemaan kurpitsapiirakkaa piirakkapuusta, ja
hänen oravaystävänsä keräämään paistinkastiketta paistinkastikelehmältä,
joka sattumalta oksenti perunamuusia saappaille. Sanoin sinulle, että
tämä ohjelma oli outo, mutta tuo ei ollut vielä edes alkua.
En
tajunnut jonkin puuttuvan, kunnes Bucko veti veitsen esiin-täysin
toimintakykyinen partaveitsen terävä veitsi, jota et odottaisi näkeväsi
niin lempeässä ohjelmassa. Toisella kädellä hän avasi uunin, ja veti sen
ulos. Ei kinkkua, ei kalkkunaa.
Paistetun ihmissikiön.
Voi Pyhä Jumala.
En
voinut edes uskoa mitä näin. Miten ikimaailmassa tällaista sallitaan
näyttää televisiossa? Pettivätkö silmäni minut? En tiedä, mutta suljin ohjelman niin pian, kun hän alkoi leikata sitä. Gore oli liikaa jopa minulle.
Minun
on vieläkin vaikea uskoa mitä omat silmäni selvästi näkivät. En voinut
uneksia, en ollut torkkunut 15 päivään. Minä vain... en edes tiedä. Ehkä
minussa on jotain vialla. Olen unohdellut PC:ni salasanaa jopa sen
jälkeen, kun vaihdoin sen toiseksi ja kirjoitin sen ylös unohdin minne
sen kirjoitin ylös minne kirjoitin sen unohdin ylös. En pysty edes
ajattelemaan kunnolla juuri nyt.
-Reed
Marraskuun 18, 2014
En aio valehdella. Olen poissa tolaltani pelosta juuri nyt.
Kävelin
kylpyhuoneeseen, tarkoituksenani ottaa ensimmäinen suihkuni viikkoihin.
En koskaan kuvitellut avaavani ovea ja näkeväni mitään muuta kuin oman
heijastukseni peilistä.
Sen sijaan, näin sen. Seisovan
takanani. Tuijottamassa. Täysin liikkumattomana. Jäädyin ja panikoin
enemmän, kuin olen koskaan panikoinut koko elämässäni, vannon. Et tiedä
todellista pelkoa. Sinulla ei ole hajuakaan. Voin vieläkin nähdä sen,
syöpyneenä mieleeni. Kasvot. Se oli... demonista.
Se oli poissa niin pian kuin ilmestyi.
Voisin
sanoa vain kuvitelleeni asioita, mutta se tuntui kaikkiaan liian
todelliselta. En ole menossa tuohon kylpyhuoneeseen ikinä uudestaan.
Menen peseytymään keittiöön lavuaariin tai jotain. En voi käsitellä tätä. Mietin,
jos nämä pillerit sekoittavat päätäni. Minun täytyy lopettaa. Minun
täytyy lopettaa nyt. En tunne oloani turvalliseksi omassa huoneistossani
enää. Tuntuu kuin varjot katsoisivat minua.
-Reed
Marraskuun 20, 2014
Yritin
lopetta pillerit taas, mutta muutin mieltäni viimeisellä minuutilla.
Jokin sanoi minulle olla tekemättä niin, kuin ääni päässäni. Minusta
vain tuntuu sen olevan väärin ja, että jotenkin elämäni menisi
palasiksi, jos lopettaisin. En usko tämän olevan normaalia, tapani elää,
mutta en voi kuvitella sitä muulla tavalla. En voi kuvitella astumista
ulos valoon, tai edes kuunvaloon totta puhuakseni.
Kaikki
chatti kontaktini ovat olleet offlinessa siitä lähtien, kun Jake
viimeksi puhui minulle, enkä tiedä riittääkö ruokani seuraavaa viikkoa.
Twig on alkanut mennä luisevaksi, sillä olen syönyt hänen kissan
ruokiaan säästääkseni varastojani hieman, mutta hän pysyy kunnossa niin
kauan, kunnes joku tulee onlineen kiitospäivänä. Siitä puhuen, kukaan ei
ole kutsunut minua kiitospäivän päivälliselle, ei edes perheeni. Mutta
se ei haittaa, vihaan vanhempiani siitä huolimatta. Vähät heistä.
-Reed
Marraskuun 22, 2014
Olen
kuullut lisää ääniä pääni sisällä. Hirveitä ääniä. Se todella pelottaa
minua enkä tiedä mitä tehdä. Onko se jonkin sortin sivuvaikutus tai
jotain? En kuule omia ajatuksiani välillä, kuin olisin menettämässä
kontrollia ajatuksistani. Ja nämä ajatukseni ovat niin pimeitä... se ei
ole tapaistani ajatella sillä lailla. En koskaan vahingoittaisi ketään,
en ole sellainen.
Yritin mennä Necrosleep.net:tiin
uudestaan vain nähdäkseni, jos siellä olisi jotain huomaamatta
jättämämääni sivuvaikutuksista, ja siellä luki, että verkkotunnus ei ole
käytettävissä. Sivusto oli suljettu.
En tiedä mitä tehdä enää. Pelkään itseäni.
-Reed
Marraskuun 24, 2014
Knock
knock. Huusin vetoisan oven läpi kysyen kuka se oli. Ne oli "ystäväni"
Jake ja Douglas. Ilmeisesti he halusivat auttaa minua, kun olivat
nähneet blogipostaukseni ahdingosta. Mutta aika varmasti, saisin sitä
vain, jos avaisin oven ja tulisin ulos. Todella epäilyttävää.
Miten
voin oikeasti tietää, että voin luottaa heihin? Tiedän luottaneeni
heihin vuosia, mutta mitä jos he olivat vain hankkimassa luottamustani,
jotta he voisivat tehdä myöhemmin jotain paljon pahaenteisempää? Mitä,
jos he antavat minulle myrkytettyä ruokaa? Mitä, jos he puukottavat
minua, kun avaan oven? Minulle vain selvisi, ettei minulla ole
todellista varmuutta, että voisin luottaa heihin; en voi edes luottaa
itseeni enää. En edes tiedä kuka olen. Ehkä olen ollut koko elämäni ajan
sadistinen friikki enkä edes tiennyt sitä. Ehkä todellinen minäni on
vain tulossa nyt esiin. Ehkä kaikki on pahoja.
-Reed
Marraskuun 25, 2014
Äänet
eivät lopu. Ajattelin niiden olevan pahansuopia, mutta nyt en ole niin
varma. Välillä tuntuu kuin ne yrittäisivät vapauttaa minua. He haluavat
minun kuuntelevan niitä epätoivoisesti. Ne näyttävät minulle asioita,
hirveitä asioita, eivätkä nämä asiat enää näytä minulle hirveiltä. Olen
turtunut. En tunne mitään.
Mutta tiedän yhden asian
minkä voin tehdä tunteakseni taas. Osa minusta sanoo sen olevan kauhean
väärin. Mutta äänet sanovat minulle toisin.
Äänet ovat ystäviäni nyt.
Demonit ovat ystäviäni.
-Reed
Marraskuun 26, 2014
Twig
on nyt taivaassa. Minun oli tehtävä se. Minun oli tiedettävä miltä se
maistui. Se oli tyydyttävää, mutta tarvitsen lisää. Ajattelin etten
koskaan poistu tästä huoneesta uudelleen, mutta minulla ei ole enää
vaihtoehtoa. Tarvitsen sitä lisää. Kasvot muuttuvat vihaisiksi. Äänet
muuttuvat vihaisiksi. Päähäni sattuu niin pahasti. Tarvitsen lisää.
Sattuu niin paljon. Tarvitsen lisää. Ne satuttavat minua. Minun täytyy
ruokkia niitä lisää. Ne tarvitsevat lisää. Minä tarvitsen lisää. Minun
on saatava se loppumaan. Tarvitsen lisää TARVITSEN LISÄÄ.
SAADA SE LOPPUMAAN.
-Reed
***
Poliisiraportti osa 1 - Kiitospäivä - 11/27/2014
Uhri: Paul Murdock
Hyökkääjä: Reed Murdock
Poliisi
saapui tapahtumapaikalle hätääntyneen 911 soiton jälkeen Margaret
Murdockilta (varmistettu hyökkääjän äidiksi). Kun uhri, Paul Murdock
(hyökkääjän isä) löydettiin, hyökkääjä Reed Murdock oli raatelemassaa ja
syömässä häntä. Hyökkääjän kasvot ja suu olivat veren ja aivokudoksen
peitossa.
Reed ammuttiin kuoliaaksi sen jälkeen, kun
hän kieltäytyi lopettamaan syömästä omaa isäänsä, jonka kallo oli
revitty auki kokonaan. Huumeiden käytön epäillään liittyvän asiaan.
***
Poliisiraportti osa 2 - 11/29/2014
Tutkijat
tutkivat Reed Murdockin asunnon läpikotaisin. Karvaton, päätön ja
suolistettu kissan ruho löydettiin keittiönpöydältä. Kissan verta ja
ruumiinnesteitä oli vuotanut ympäri taloa, kun taas pää löydettiin
murskattuna, aivot kokonaan poistettuna. Aivoja ei löydetty mistään.
Huoneisto
oli selvästi täysin mielisairaan yksilön asuma, antaen likaisen ja
epäpuhtaan paikan olemuksen.Vanha TV lepäsi nurkassa, ja se oli päällä, näyttäen
vain lumisadetta ja valkoista kohinaa. Siinä ei ollut antennia.
Epäilyttävä
paketti tunnistamattomia pillereitä otettiin talteen. Asukkaan
tietokone ja muut henkilökohtaiset tavarat takavarikoitiin odottamaan
lisätutkimuksia.
***
Ruumiinavausraportti - 12/4/2014
Kohde: Reed Murdock
Reed
Murdockin ruoansulatusreitin sisältö oli vastenmielinen sekoitus
ihmiskudosta, pääosin aivokudosta ja selkäydinnestettä. Hänen omien
aivojensa tutkimus, joka tapauksessa, oli vielä vastenmielisempää ja
hämmentävämpää.
Hänen aivonsa olivat selvästi ja
näkyvästi heikentyneet; aivokudos oli mustaa ja punaista sen sijaan,
että se olisi ollut normaalia vaaleanpunertavaa harmaata, ja se oli
täynnä reikiä. Tarkempi tutkimus paljasti tuhansia pieniä mustia loisia
syömässä aivoja. Tämä oli epäilemättä syy miehen salakavalaan
psykoosiin.
Testit loisilla olivat tuloksettomia, sillä ne eivät täsmänneet mihinkään tunnettuun lajiin. Lisätestejä vaaditaan.
Tuntemattomat
Murdockin huoneistosta talteen otetut pillerit on testattu ja
varmistettu sisältävän ikävän kirjon epätavallisia aineita, sisältäen
hämäriä, vahvasti koukuttavia euforisia huumeita, ihmishormoneja, ja
loisten munia, oletettavasti tarkoitetuksi pysyä horrostilassa kylmässä
paikassa, kunnes ne pääsevät kehon sisään, ja pääsevät kuoriutumaan sekä
ennen pitkää tunkeutumaan aivoihin. On epäselvää miten hän sai pillerit
ja mistä ne tulivat, siitä huolimatta hänellä kuka ikinä valmisti ne,
oli varmasti tahalliset tarkoitusperät.
***
Poliisiraportti osa 3 - 12/6/2014
Kaksi
Reed Murdockin ystävää-Jake Fairfax ja Douglas Lopez-kuulusteltiin
poliisiasemalla. Välittömästi he viittasivat Reedin nettiblogiin, missä
hän väitetysti taltioi matkansa lopulliseen hulluuteen. Saatiin
selville, että blogi katosi mysteerisesti internetistä
tuntemattomista syistä.
He olivat myös tietoisia tuntemattomista pillereistä, joita Reed otti, väittäen niiden olevan peräisin nettisivustolta nimeltään Necrosleep.net.
Tutkijat vahvistivat myöhemmin ettei sivustoa ole olemassa.
Joskus yön aikana Elokuun 16, 1952, pieni Ashleyn kylä Kansasissa lakkasi olemasta olemassa. 3:28 aamuyöllä Elokuun 17, 1952, Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus oli mitannut suuruuden 7.9 maanjäristyksen. Maanjäristys itsessään tunnettiin koko osavaltiossa ja eniten keskilännessä. Episentrumin määriteltiin olevan tarkalleen Ashleyn alla.
Kun osavaltion lainvalvojat saapuivat sinne, minkä olisi pitänyt olla maanviljely yhteisön laitamat, he löysivät kytevän, palavan halkeaman maasta, mitoiltaan 1000 jaardia pitkän ja lähes 500 jaardia leveän. Halkeaman syvyyttä ei koskaan määritetty.
Kahdentoista päivän kuluttua kadonneiden 679:n Ashleyn asukkaan osavaltion laajuinen ja paikallinen etsiminen lopetettiin Kansasin osavaltion hallituksen johdosta 9:15 yöllä Elokuun 29, 1952. Kaikkien 679 asukkaan oletettiin olevan kuolleita. 2:27 yöllä Elokuun 30, 1952, suuruuden 7.5 maanjäristys oli mitattu Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen toimesta. Episentrumi paikannettiin sen alle, mikä oli ollut Ashleyn sijainti. Kun lainvalvojat tekivät tutkimuksia 5:32 aamulla, he raportoivat, että halkeama maassa oli sulkeutunut.
Kylän ja sen 679:n asukkaan katoamista edeltävinä 8:na päivänä kymmenet Ashleyn asukkaista ja ympäröivien alueiden lainvalvojista raportoivat oudoista ja selittämättömistä tapahtumista.
Illalla 7:13 Elokuun 8, 1952, asukas nimeltään Gabriel Johnathan raportoi oudosta näystä taivaalla, Ashleyn yllä. Kylä itsessään, ilman virallista lainvalvojien osastoa, soitti Hays:sin naapuri kylän poliisiasemalle. Gabriel raportoi jostain, mikä näytti "pieneltä, mustalta avautumalta taivaalla." Seuraavien 15 minuutin sisällä, Hays:sin poliisiasema hukkui kymmeniin puheluihin, kaikki raportoiden samasta ilmiöstä. Ilmiötä ei koskaan raportoitu mistään läheisistä yhteisöistä. Tehtiin päätös lähettää poliisi Ashleyhyn tutkimaan asiaa seuraavana aamuna.
7:54 aamulla Elokuun 9, 1952, Hays:sin poliisi Allan Mace otti radioyhteyden Hays:sin poliisilaitokseen. Hän raportoi, että vaikka hän seurasi yksisuuntaista tietä, joka johti Ashleyhyn, hän oli eksynyt. Tämän raportin mukaan tie "jatkui pitkin sen normaalia reittiä, mutta jotenkin se vei takaisin Hays:siin." Virkailija Mace lisäsi, että tie ei koskaan kaartunut, tai kääntynyt mihinkään suuntaan. 9:15 aamulla seitsemän kylän kymmenestä poliisiautosta oli lähetetty tutkimaan tilannetta, ja kaikki ryhmän jäsenet tulivat samaan johtopäätökseen. Ainoa Ashleyhyn johtava tie lakkasi johtamasta Ashleyhyn, mutta sen sijaan johtikin takaisin Hays:siin. Puhelinsoitot jatkoivat Hays:sin poliisiasemalle virtaamista, kaikki raportoiden, että musta aukeama taivaalla jatkoi kasvamistaan. Kaikkia soittajia ohjeistettiin pysymään sisällä, ja olemaan liikkumatta ulkona ilman välttämätöntä tarvetta. 8:17 illalla, Rouva Elaine Kantor ilmoitti naapureidensa herra ja rouva Miltonien ja heidän kahden lapsensa Jefferyn ja Brooken kadonneiksi. Rouva Kantorin puhelun mukaan Miltonit yrittivät lähteä kylästä perheautollaan aikaisemmin illalla. He eivät koskaan palanneet. Lainvalvoja virkailijat Hays:sista eivät koskaan raportoineet auton tai henkilöiden tulevan yksi suuntaiselta tieltä.
7:38 Aamulla Elokuun 10, 1952, puhelinsoitot Ashleysta Hays:sin poliisilaitokselle raportoivat, että kylä oli täydellisessä pimeydessä. Aurinko ei ollut koskaan noussut. 10:15 aamulla Hays:sin lainvalvonnan pyynnöstä, helikopteri Kansas, Topekasta lensi alueen yli missä Ashley seisoi. Kylää ei koskaan havaittu ilmasta.
12:43 iltapäivällä Elokuun 11, 1952, neiti Phoede Danielewski soitti Hays:sin poliisiasemalle. Hän raportoi, että hänen tyttärensä Erica oli alkanut pitämään keskusteluita isänsä kanssa, joka kuoli kolme vuotta aiemmin rattijuopumusonnettomuudessa. Huoleensa lisätäkseen, neiti Danielewski ilmoitti, että Erica yritti mennä ulos pimeyteen "liittyäkseen heihin". Seuraavan kahdentoista tunnin aikana, raportoidut 329 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiasemalle, kaikki kuvaillen samanlaista ilmiötä kylän lapsissa.
Seuraavana aamuna Elokuun 12, 1952, tilanne meni hirveäksi. Keskiyön aikana kaikki 217 Ashleyn kylän lasta katosi. Raportoidut 421 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiosastolle. Kykenemättä olemaan mitenkään avuksi, Hays:sin lainvalvojat ohjeistivat kaikkia soittajia pysymään sisällä ja välttämään kaikki yritykset etsiä kadonneita lapsia.
5:19 illalla Elokuun 13, 1952, Ashleyn vanha mies Scott Luntz raportoi kasvavasta, kaukaisesta tulesta etelässä. Hänen kuvailunsa mukaan tuli näytti muuttavan kaukaisen mustan "kirkkaaksi punaiseksi ja oranssiksi (joka) näytti pidentyvän korkealle taivaalle. "Koko loppu päivän puhelut jatkuivat, sanoen että tuli, lisäyksenä liikkuen pohjoiseen, näytti nyt "tulevan ulos mustalta taivaalta". Tulta ei koskaan nähnyt mikään läheisistä yhteisöistä tai lainvalvojaviranomaisista.
Raportit jatkuivat, kunnes 12:09 aamulla Elokuun 14, 1952. Viimeinen puhelinsoitto herra Benjamin Endicott:ilta, raportoi, että tuli taivaalla oli kasvanut niin voimakkaaksi, että se alkoi olla kuin päivä kylän yllä. Puhelu päättyi yhtäkkiä:
Seuraavaa puhelua ei jätetty, kuin vasta seuraavana iltana.
Seuraava teksti on koko jäljennös viimeisestä vastaan otetusta puhelusta Hays:sin poliisiosastolla Ashleyn kylästä, kansasista. Se sijoittuu klo 9:46:een illalla Elokuun 15, 1952. Tässä talletetussa puhelussa päivystävävirkailija on Peter Welsch. Soittaja on tunnistautunut neiti April Fosteriksi.
(PUHELU ALKAA)
Virkailija Welsch:
Hays:sin poliisiosasto.
(vaimeaa rätinää)
Virkailija Welsch:
Haloo?
Foster:
KYLLÄ... kyllä, haloo? Virkailija Welsch:
Rouva, kenen kanssa puhun?
Foster:
Minun nimeni on April, April Foster. (yskäisyjä) Pyydän, herra. Pyydän auta minua.
Virkailija Welsch:
Mitä tapahtuu, rouva?
Foster:
Viime yönä... viime yönä he tulivat takaisin.
Virkailija Welsch:
Rouva, minun täytyy saada sinut-
Foster:
VIIME YÖNÄ HE TULIVAT TAKAISIN! (itkee)
Virkailija Welsch:
Rouva, minun täytyy saada sinut rauhoittumaan ja puhumaan selvästi. Mitä tapahtui? Ketkä tulivat takaisin?
Foster:
(nyyhkytystä) Jokainen.
Virkailija Welsch:
Jokainen?
Foster:
He kaikki tulivat tulessa.
Virkailija Welsch:
Mitä tarkoitat jokaisella?
Foster:
Poikani... Näin poikani viime yönä. Hän käveli... hän käveli katua. Hän oli palanut. Jeesus Kristus HÄN OLI PALANUT. Virkailija Welsch:
Rouva minä-
Foster:
Hän kuoli viime vuonna. Kasvatin hänet vauvasta lähtien.. oli vain minä ja hän. Käskin häntä katsomaan autoja, kun hän ajoi pyörällään. Mutta hän ei koskaan halunnut kuunnella.
Virkailija Welsch:
Rouva, siinä mitä sanot ei ole järkeä. Sanoit kaikkien tulleen takaisin?
Foster:
VITTU KUUNTELETKO SÄ MUA? JOKAINEN. Jokainen tuli takaisin. Jokainen, joka kuoli, tai katosi, he ovat tulleet takaisin. Ja he etsivät MEITÄ! (itkua)
Hän...hän sanoi: "Äiti, olen nyt kunnossa! Katso, voin kävellä taas! Missä olet, äiti? Haluan nähdä sinut!" (nyyhkytystä)
Virkailija Welsch:
...Rouva, missä olet nyt? Oletko turvassa?
Foster:
Olen piilossa. Juuri kuten muutkin. Me näimme heidän tulevan peltojen läpi... ja... jotkut avasivat ovensa heille. Luoja, HUUTO. (tauko) en tiedä mitä heille tapahtui. Mutta heidän talonsa syttyivät tuleen ja ne... sortuivat. Olen sulkenut verhoni. Piileskelen kaapissa juuri nyt ja. (hiljaisuutta)
Virkailija Welsch:
Rouva, onko kaikki hyvin, oletko kunnossa?
Foster:
(hiljaisuutta)
Virkailija Wesch:
Rouva?
Foster:
(lasi rikkoutuu)
Voi... Voi luoja. Virkailija Wesch:
Rouva? Foster:
Jokin tuli juuri sisään. (vaimeaa itkua) Virkailija Wesch:
Rouva, pysy niin hiljaa kuin voit. Älä päästä ääntä. Foster:
(Vaimeasti: "Äiti... äiti?)
(nyyhkytystä) Hän tuli sisään.
Virkailija Wesch:
Pysy täysin paikallasi. Älä lähde.
Foster:
(heikkojen askeleiden ääntä)
(Vaimeasti: "Äiti? Äiti, missä piileskelet?") Virkailija Welsch:
Seuraavana aamuna 6:55 lainvalvojat Hays:sin poliisiosastolta saapuvat Ashleyn sijainnille. Kytevä, palava halkeama maassa oli kaikki mitä oli jäljellä.
Vuonna 1984 vanha leskeksi jäänyt rouva, joka oli täysin liikuntakyvytön ja pyörätuoliin sidottu eli itsekseen kaksikerroksisessa talossa. Aina hänen puolisonsa mysteerisestä kuolemasta lähtien, hän vaati avustajan, joka kävisi hänen luonaan päivittäin auttamassa häntä jokapäiväisissä tehtävissä. Mikä teki siitä vieläkin vaikeampaa, oli fakta, että talon kaksi kerrosta oli yhdistetty vain vanhalla portaikolla sisällä. Kun vanhan rouvan tarvitsi liikkua kerrosten välillä, avustajan pitäisi kantaa hänen heiveröinen kehonsa kuin pikkulapsi, portaat ylös ja alas. Yhtenä päivänä poliisi sai puhelun leskirouvalta. Siellä oli tapahtunut murha.
Koska poliisiyksiköt olivat siihen aikaan niukassa, ja murhaaja oli jo paennut paikalta, vain yksi etsivä lähetettiin tekemään alustavaa rikospaikka raporttia. Hän saapui katsomaan avustajan harallaan olevaa ruumista lattialla, äänihuulet irti revittynä verilammikossa talon ensimmäisessä keroksessa, vanhan pyörätuolissa olevan rouvan katsoessa häntä portaikon huipulla aloillaan ja hiljaa, nähtävästi shokissa. Hän saattoi välittömästi poissulkea hänet epäillyistä, johtuen hänen kykenemätömyydestään liikkua ylös ja alas portaita, ja koska hän oli ansassa siellä ylhäällä murhan aikaan. Se oli samankaltainen hänen puolisonsa kuolemaan monia vuosia sitten, joka oli tukehtunut nukkuessaan sohvalle alakerrassa.
Etsivä puki hanskansa, otti kuvat, pyyhki todisteiden varalta, ja peitti ruumiin, kunnes kuolemansyyntutkija saapui myöhemmin - kaikki rutiini toimenpiteitä. Hän tutki talon alakerran johtolankojen varalta, sitten kysyi vanhalta rouvalta voisiko katsoa yläkertaa. Rouva väitti, että hän oli yläkerrassa koko ajan ja ettei kukaan häntä lukuunottamatta ole ollut siellä tuona päivänä, mutta tuosta välittämättä etsivä nousi portaat siinä missä rouva epäröiden siirtyi syrjään.
Portaikon takana, siellä oli kapea käytävä, ja kolme suljettua ovea sen varrella. Hän katsoi jokaisen oven taakse, tyhjän makuuhuoneen - ei mitään, kylpyhuone - ei mitään. Hän tuli ahdistuneeksi tehdessään hitaasti matkaansa viimeiselle makuuhuoneelle, missä vanha rouva nukkui. Hän avasi sen ja kaikki näytti normaalilta. Sänky, vaatekaappi ja yöpöytä sekä lamppu. Hän tutki jokaisen seinän huoneessa kauhuissaan, mutta se ei ollut se mitä hän löysi, vaan se mitä hän ei löytänyt, mikä sai hänet pysähtymään välittömästi jäljilleen ja hitaasti tavoittelemaan asettaan sen kotelosta. Se oli yksityiskohta, niin vähäinen, että he olivat täysin unohtaneet sen viimekerralla tutkiessaan puolison kuolemaa. Yläkerrassa ei ollut puhelinta. Yhtäkkiä hän kuuli melua, vetäisi aseensa ja ryntäsi ulos huoneesta, vain löytääkseen tyhjän pyörätuolin portaikon huipulta.
