Sivun näyttöjä yhteensä

Blogitekstisuositus

Kaikki löytämäni suomennetut creepypastat aakkosjärjestyksessä.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Rakkain lahja

Joulun odotus on kärsivällistä hommaa varsinkin 8-vuotiaalle, josta hyvä esimerkki on veljeni, jonka lahjojen himo on vertaansa vailla, mutta toisaalta hän pelkää joulupukkia. Onko lahjojen halu voimakkaampaa kuin joulupukin pelko? Mitä omaan lahjojen haluuni tulee, olin ahne lapsi, melkein yhtä ahne kuin veljeni, vaikka olinkin kaksi vuotta häntä vanhempi. Omia lahjatoiveita minulla oli paljon, mutta yksi oli ylitse muiden, nimittäin iso teleskooppi, jonka olin bongannut lelulehden etusivulta. Tietenkin ahneena lapsena en voisi hyväksyä sitä, että en saisi teleskooppia lahjaksi, joten tein vanhemmilleni selväksi, että tekee pukille selväksi, että halusin sen.

Joka jouluisiin perinteisiimme kuului muunmuassa joulusaunassa käyminen ja perheen yhteinen ruokahetki joulupukin käynnin jälkeen. Näitä perinteitä oli joka vuosi noudatettu ja niin tehtäisiin myös tänä vuonna. Joulupukki ei nähnyt koskaan isääni, joka aina jouluaattona  joutui lähtemään auttamaan jotakuta meidän naapuriamme asiassa tai toisessa. En ymmärtänyt miten hän oli, joka ikinen joulu oli poissa juuri sopivasti, mutta onneksi edes äiti oli joulun kotona.

Oli päivä ennen joulua ja heti herättyäni menin avaamaan kalenterin luukun, jonka takaa paljastui jälleen kerran pahanmakuinen suklaan palanen. Veljeni ei ollut iloinen, vaikka niin olisi voinut olettaa, sillä olihan nyt päivä ennen joulua ja lahjojen saaminen oli hyvin lähellä. Kysyin "Eikö sinun pitäisi olla iloinen, kun pukki tulee huomenna ja tuo lahjoja?"  "Näin eilen ikkunani takana tontun, joka hakkasi ikkunaa ja huusi kovaa, että aikoi tappaa minut, jonka takia en ole nukkunut lähes yhtään" hän sanoi viattomalla äänensävyllä. "Mitä helvettiä!" Sanoin isoon ääneen. Lupasin veljelleni, että hän saa tulla nukkumaan viereeni ensi yönä, kun hän niin sitä halusi. Kun menimme aamupalalle, kerroin äidilleni mitä veljeni kertoi, mutta äiti vain rääkäisi, että "Mulla on muutaki tekemistä ku teidän sekoilun kuuntelu. Talo pitää saada puhtaaksi, kuusi saada sisälle, ja lahjat ost... lähettää lahja listat pukille". Tiesin, että äiti oli kiireinen näin joulun alla ja en viitsinyt häntä sen enempää kiusata vaan lähdin omaan huoneeseeni ja istahdin sängylle miettimään
.
Äitini jätti lauseen kesken lahjat .....lahjat ost..lahjat ostaa. Äitikö ostaa lahjat, niinkö?  Ei voi olla. Pukki ostaa lahjat, miksi muuten sille lähetettäisiin toivelista? Mutta mitä järkeä olisi valehdella meille pukin olemassa olosta? Mutta äiti lipsautti sen niin selvästi. Paljon kysymyksiä nousi mieleeni. Entä kuka on pukki, joka meillä käy aattona?  Hetken mietittyäni palaset loksahtivat paikoilleen. Isä ei ole jouluaattona kotona ja pukki tulee silloin, joten isän täytyy olla pukki.

Isämme haki kuusen äitini kanssa ja siivouskin alkoi olla loppusuoralla ja kello lähentyi kymmentä eli veljeni nukkumaanmenoaikaa. Veljeni haalasi peti vaatteensa äidiltä ja isältä salaa minun huoneeseeni ja majoitin hänet sänkyni viereen lattialle. Olin sanomassa hänelle mitä tajusin aamulla, mutta juuri ennenkuin ehdin aloittaa lausetta, tajusin, että pilaisin veljeni joulun, jos kertoisin hänelle totuuden. Jätin kertomatta ja lupasin suojella häntä murhanhimoiselta tontulta, jotta hän saisi nukuttua. Tunsin olevani hyvä veli ja aloin itsekkin nukkumaan.

Heräsin, oli aika avata kalenterin viimeinen luukku ja herätin veljeni ylös ja lähdimme alakertaan aamupalan toivossa. Kello oli jotain vaille kymmenen ja äidin ja isän olisi pitänyt olla aamupalan kimpussa, mutta vanhempien ja aamupalan sijasta pöydällä oli vain lappu, jossa luki "Jouduimme isän kanssa lähtemään naapuriin lumitöihin, sillä naapurimme ei meinaa päästä edes ulos talostaan. Tehkää itse aamupalanne, jääkaapista löytyvillä tarvikkeilla. Meillä saattaa mennä myöhään". Otimme jääkaapista leipätarvikkeet ja tekaisin vähän purtavaa myös veljelleni, joka oli vähän peloissaan, kun äiti ei ollut kotona. Mietin missä äitini oli, sillä aina ennen hän oli ollut kotona ja mihin häntä tarvittaisiin. Aloimme odottaa pukin tuloa, vaikka veljeni oli peloissaan.
                     Muutaman tunnin kuluttua kuulimme eteisestä kolinaa ja kulkusten kilinää. Tunnelma oli jännittynyt kunnes ovi avautui ja joulupukki astui sisään raahaten isoa säkkiä selässään.
Hän istahti keittiön jakkaralle ja heitti säkin lattialle niin, että värikkäät lahjapaketit levisivät lattialle. Pukki ei sanonut sanaakaan ja veljeni alkoi heti penkomaan lahjoja ja lajittelemaan niitä kenelle mikäkin kuuluu. Katsoin pukkia, jonka silmät suorastaan seisoivat päässään tuijottaen veljeäni. Hän ei muistuttanut isääni, mutta miten se oli mahdollista. Hetken tuijotuksen ja ihmettelyn jälkeen hänen silmänsä kääntyivät nopeasti minun suuntaani, ja nyt ne silmät tuijottivat suoraan minun silmiini pukin ilmekään värähtämättä. Pukki ei muistuttanut sitä tuttua ja turvallista, johon olimme tottuneet.
Silmiin katsominen tuntui epämiellyttävältä, joten kiinnitin huomioni lahjoihin, joista lähes kaikki veljeni oli saanut lajiteltua. Minun läjässäni oli muutaman pieni paketti ja yksi iso ja neliskanttinen, jonka tiesin sisältävän haluamani teleskoopin, mutta miten veljeni läjässä oli samankokoinen paketti samalla lahjapaperilla? Ei hän tietääkseni toivonut samanlaista. Pukki istui tuolilla ja en kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota, vaan lähdin kiikuttamaan lahjojani huoneeseeni yläkertaan, kun samalla pukki nousi tuolilta, otti säkin olalle ja lähti kävelemään hitaasti eteistä kohti. Veljeni jäi alakertaan ja meni omaan huoneeseensa avaamaan lahjojansa.

Saavuin huoneeseen, ja avasin ikkunani verhot alkaakseni katselemaan tähtiä teleskoopillani, jonka erotti minusta vain tuo lahjapaperi, jota rupesin nopeaa repimään pois. Sisällä oli paljas pahvilaatikko, jossa oli kansi. Otin hitaasti kannen pois ja ilmeeni muuttui hetkessä järkyttyneeksi. Sisällä oli isäni irtonainen pää, jonka naamalla oli kuollut katse. Kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani ja pienet itkun ulahdukset kuuluivat minusta, kun otin hänen suustaan lapun, jossa luki:" Ahne saa lahjansa. Ps: hyvää joulua".Vielä ennenkuin hyppäisin ikkunasta, saatoin kuulla veljeni vikisevän porsaan lailla alakerrassa pukin raahtessa häntä säkissä ulos.