Joskus yön aikana Elokuun 16, 1952, pieni Ashleyn kylä Kansasissa lakkasi olemasta olemassa. 3:28 aamuyöllä Elokuun 17, 1952, Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus oli mitannut suuruuden 7.9 maanjäristyksen. Maanjäristys itsessään tunnettiin koko osavaltiossa ja eniten keskilännessä. Episentrumin määriteltiin olevan tarkalleen Ashleyn alla.
Kun osavaltion lainvalvojat saapuivat sinne, minkä olisi pitänyt olla maanviljely yhteisön laitamat, he löysivät kytevän, palavan halkeaman maasta, mitoiltaan 1000 jaardia pitkän ja lähes 500 jaardia leveän. Halkeaman syvyyttä ei koskaan määritetty.
Kahdentoista päivän kuluttua kadonneiden 679:n Ashleyn asukkaan osavaltion laajuinen ja paikallinen etsiminen lopetettiin Kansasin osavaltion hallituksen johdosta 9:15 yöllä Elokuun 29, 1952. Kaikkien 679 asukkaan oletettiin olevan kuolleita. 2:27 yöllä Elokuun 30, 1952, suuruuden 7.5 maanjäristys oli mitattu Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen toimesta. Episentrumi paikannettiin sen alle, mikä oli ollut Ashleyn sijainti. Kun lainvalvojat tekivät tutkimuksia 5:32 aamulla, he raportoivat, että halkeama maassa oli sulkeutunut.
Kylän ja sen 679:n asukkaan katoamista edeltävinä 8:na päivänä kymmenet Ashleyn asukkaista ja ympäröivien alueiden lainvalvojista raportoivat oudoista ja selittämättömistä tapahtumista.
Illalla 7:13 Elokuun 8, 1952, asukas nimeltään Gabriel Johnathan raportoi oudosta näystä taivaalla, Ashleyn yllä. Kylä itsessään, ilman virallista lainvalvojien osastoa, soitti Hays:sin naapuri kylän poliisiasemalle. Gabriel raportoi jostain, mikä näytti "pieneltä, mustalta avautumalta taivaalla." Seuraavien 15 minuutin sisällä, Hays:sin poliisiasema hukkui kymmeniin puheluihin, kaikki raportoiden samasta ilmiöstä. Ilmiötä ei koskaan raportoitu mistään läheisistä yhteisöistä. Tehtiin päätös lähettää poliisi Ashleyhyn tutkimaan asiaa seuraavana aamuna.
7:54 aamulla Elokuun 9, 1952, Hays:sin poliisi Allan Mace otti radioyhteyden Hays:sin poliisilaitokseen. Hän raportoi, että vaikka hän seurasi yksisuuntaista tietä, joka johti Ashleyhyn, hän oli eksynyt. Tämän raportin mukaan tie "jatkui pitkin sen normaalia reittiä, mutta jotenkin se vei takaisin Hays:siin." Virkailija Mace lisäsi, että tie ei koskaan kaartunut, tai kääntynyt mihinkään suuntaan. 9:15 aamulla seitsemän kylän kymmenestä poliisiautosta oli lähetetty tutkimaan tilannetta, ja kaikki ryhmän jäsenet tulivat samaan johtopäätökseen. Ainoa Ashleyhyn johtava tie lakkasi johtamasta Ashleyhyn, mutta sen sijaan johtikin takaisin Hays:siin. Puhelinsoitot jatkoivat Hays:sin poliisiasemalle virtaamista, kaikki raportoiden, että musta aukeama taivaalla jatkoi kasvamistaan. Kaikkia soittajia ohjeistettiin pysymään sisällä, ja olemaan liikkumatta ulkona ilman välttämätöntä tarvetta. 8:17 illalla, Rouva Elaine Kantor ilmoitti naapureidensa herra ja rouva Miltonien ja heidän kahden lapsensa Jefferyn ja Brooken kadonneiksi. Rouva Kantorin puhelun mukaan Miltonit yrittivät lähteä kylästä perheautollaan aikaisemmin illalla. He eivät koskaan palanneet. Lainvalvoja virkailijat Hays:sista eivät koskaan raportoineet auton tai henkilöiden tulevan yksi suuntaiselta tieltä.
7:38 Aamulla Elokuun 10, 1952, puhelinsoitot Ashleysta Hays:sin poliisilaitokselle raportoivat, että kylä oli täydellisessä pimeydessä. Aurinko ei ollut koskaan noussut. 10:15 aamulla Hays:sin lainvalvonnan pyynnöstä, helikopteri Kansas, Topekasta lensi alueen yli missä Ashley seisoi. Kylää ei koskaan havaittu ilmasta.
12:43 iltapäivällä Elokuun 11, 1952, neiti Phoede Danielewski soitti Hays:sin poliisiasemalle. Hän raportoi, että hänen tyttärensä Erica oli alkanut pitämään keskusteluita isänsä kanssa, joka kuoli kolme vuotta aiemmin rattijuopumusonnettomuudessa. Huoleensa lisätäkseen, neiti Danielewski ilmoitti, että Erica yritti mennä ulos pimeyteen "liittyäkseen heihin". Seuraavan kahdentoista tunnin aikana, raportoidut 329 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiasemalle, kaikki kuvaillen samanlaista ilmiötä kylän lapsissa.
Seuraavana aamuna Elokuun 12, 1952, tilanne meni hirveäksi. Keskiyön aikana kaikki 217 Ashleyn kylän lasta katosi. Raportoidut 421 puhelinsoittoa oli jätetty Hays:sin poliisiosastolle. Kykenemättä olemaan mitenkään avuksi, Hays:sin lainvalvojat ohjeistivat kaikkia soittajia pysymään sisällä ja välttämään kaikki yritykset etsiä kadonneita lapsia.
5:19 illalla Elokuun 13, 1952, Ashleyn vanha mies Scott Luntz raportoi kasvavasta, kaukaisesta tulesta etelässä. Hänen kuvailunsa mukaan tuli näytti muuttavan kaukaisen mustan "kirkkaaksi punaiseksi ja oranssiksi (joka) näytti pidentyvän korkealle taivaalle. "Koko loppu päivän puhelut jatkuivat, sanoen että tuli, lisäyksenä liikkuen pohjoiseen, näytti nyt "tulevan ulos mustalta taivaalta". Tulta ei koskaan nähnyt mikään läheisistä yhteisöistä tai lainvalvojaviranomaisista.
Raportit jatkuivat, kunnes 12:09 aamulla Elokuun 14, 1952. Viimeinen puhelinsoitto herra Benjamin Endicott:ilta, raportoi, että tuli taivaalla oli kasvanut niin voimakkaaksi, että se alkoi olla kuin päivä kylän yllä. Puhelu päättyi yhtäkkiä:
(BENJAMIN SHERMAN ENDICOTTIN JÄTTÄMÄ PUHELU)
Benjamin:
Odota hetki...
(jatkuvaa hiljaisuutta)
Benjamin (jatkaa.):
Joo, joo näen jotain. Se on etelässä. Se näyttää-
(PUHELU LOPPUU)
Seuraavaa puhelua ei jätetty, kuin vasta seuraavana iltana.
Seuraava teksti on koko jäljennös viimeisestä vastaan otetusta puhelusta Hays:sin poliisiosastolla Ashleyn kylästä, kansasista. Se sijoittuu klo 9:46:een illalla Elokuun 15, 1952. Tässä talletetussa puhelussa päivystävävirkailija on Peter Welsch. Soittaja on tunnistautunut neiti April Fosteriksi.
(PUHELU ALKAA)
Virkailija Welsch:
Hays:sin poliisiosasto.
(vaimeaa rätinää)
Virkailija Welsch:
Haloo?
Foster:
KYLLÄ... kyllä, haloo?
Virkailija Welsch:
Rouva, kenen kanssa puhun?
Foster:
Minun nimeni on April, April Foster. (yskäisyjä) Pyydän, herra. Pyydän auta minua.
Virkailija Welsch:
Mitä tapahtuu, rouva?
Foster:
Viime yönä... viime yönä he tulivat takaisin.
Virkailija Welsch:
Rouva, minun täytyy saada sinut-
Foster:
VIIME YÖNÄ HE TULIVAT TAKAISIN! (itkee)
Virkailija Welsch:
Rouva, minun täytyy saada sinut rauhoittumaan ja puhumaan selvästi. Mitä tapahtui? Ketkä tulivat takaisin?
Foster:
(nyyhkytystä) Jokainen.
Virkailija Welsch:
Jokainen?
Foster:
He kaikki tulivat tulessa.
Virkailija Welsch:
Mitä tarkoitat jokaisella?
Foster:
Poikani... Näin poikani viime yönä. Hän käveli... hän käveli katua. Hän oli palanut. Jeesus Kristus HÄN OLI PALANUT.
Virkailija Welsch:
Rouva minä-
Foster:
Hän kuoli viime vuonna. Kasvatin hänet vauvasta lähtien.. oli vain minä ja hän. Käskin häntä katsomaan autoja, kun hän ajoi pyörällään. Mutta hän ei koskaan halunnut kuunnella.
Virkailija Welsch:
Rouva, siinä mitä sanot ei ole järkeä. Sanoit kaikkien tulleen takaisin?
Foster:
VITTU KUUNTELETKO SÄ MUA? JOKAINEN. Jokainen tuli takaisin. Jokainen, joka kuoli, tai katosi, he ovat tulleet takaisin. Ja he etsivät MEITÄ! (itkua)
Hän...hän sanoi: "Äiti, olen nyt kunnossa! Katso, voin kävellä taas! Missä olet, äiti? Haluan nähdä sinut!" (nyyhkytystä)
Virkailija Welsch:
...Rouva, missä olet nyt? Oletko turvassa?
Foster:
Olen piilossa. Juuri kuten muutkin. Me näimme heidän tulevan peltojen läpi... ja... jotkut avasivat ovensa heille. Luoja, HUUTO. (tauko) en tiedä mitä heille tapahtui. Mutta heidän talonsa syttyivät tuleen ja ne... sortuivat. Olen sulkenut verhoni. Piileskelen kaapissa juuri nyt ja. (hiljaisuutta)
Virkailija Welsch:
Rouva, onko kaikki hyvin, oletko kunnossa?
Foster:
(hiljaisuutta)
Virkailija Wesch:
Rouva?
Foster:
(lasi rikkoutuu)
Voi... Voi luoja.
Virkailija Wesch:
Rouva?
Foster:
Jokin tuli juuri sisään. (vaimeaa itkua)
Virkailija Wesch:
Rouva, pysy niin hiljaa kuin voit. Älä päästä ääntä.
Foster:
(Vaimeasti: "Äiti... äiti?)
(nyyhkytystä) Hän tuli sisään.
Virkailija Wesch:
Pysy täysin paikallasi. Älä lähde.
Foster:
(heikkojen askeleiden ääntä)
(Vaimeasti: "Äiti? Äiti, missä piileskelet?")
Virkailija Welsch:
Pysy hiljaa.
Foster:
(Raskaiden askeleiden ääntä. Naurua. Vaimeasti: "Löysin sinut, ÄITI!")
(Epäselvää huutoa ja melua)
Virkailija Wesch:
Rouva? ROUVA?
(PUHELU PÄÄTTYY)
Seuraavana aamuna 6:55 lainvalvojat Hays:sin poliisiosastolta saapuvat Ashleyn sijainnille. Kytevä, palava halkeama maassa oli kaikki mitä oli jäljellä.
