Vuonna 1984 vanha leskeksi jäänyt rouva, joka oli täysin liikuntakyvytön ja pyörätuoliin sidottu eli itsekseen kaksikerroksisessa talossa. Aina hänen puolisonsa mysteerisestä kuolemasta lähtien, hän vaati avustajan, joka kävisi hänen luonaan päivittäin auttamassa häntä jokapäiväisissä tehtävissä. Mikä teki siitä vieläkin vaikeampaa, oli fakta, että talon kaksi kerrosta oli yhdistetty vain vanhalla portaikolla sisällä. Kun vanhan rouvan tarvitsi liikkua kerrosten välillä, avustajan pitäisi kantaa hänen heiveröinen kehonsa kuin pikkulapsi, portaat ylös ja alas. Yhtenä päivänä poliisi sai puhelun leskirouvalta. Siellä oli tapahtunut murha.Koska poliisiyksiköt olivat siihen aikaan niukassa, ja murhaaja oli jo paennut paikalta, vain yksi etsivä lähetettiin tekemään alustavaa rikospaikka raporttia. Hän saapui katsomaan avustajan harallaan olevaa ruumista lattialla, äänihuulet irti revittynä verilammikossa talon ensimmäisessä keroksessa, vanhan pyörätuolissa olevan rouvan katsoessa häntä portaikon huipulla aloillaan ja hiljaa, nähtävästi shokissa. Hän saattoi välittömästi poissulkea hänet epäillyistä, johtuen hänen kykenemätömyydestään liikkua ylös ja alas portaita, ja koska hän oli ansassa siellä ylhäällä murhan aikaan. Se oli samankaltainen hänen puolisonsa kuolemaan monia vuosia sitten, joka oli tukehtunut nukkuessaan sohvalle alakerrassa.
Etsivä puki hanskansa, otti kuvat, pyyhki todisteiden varalta, ja peitti ruumiin, kunnes kuolemansyyntutkija saapui myöhemmin - kaikki rutiini toimenpiteitä. Hän tutki talon alakerran johtolankojen varalta, sitten kysyi vanhalta rouvalta voisiko katsoa yläkertaa. Rouva väitti, että hän oli yläkerrassa koko ajan ja ettei kukaan häntä lukuunottamatta ole ollut siellä tuona päivänä, mutta tuosta välittämättä etsivä nousi portaat siinä missä rouva epäröiden siirtyi syrjään.
Portaikon takana, siellä oli kapea käytävä, ja kolme suljettua ovea sen varrella. Hän katsoi jokaisen oven taakse, tyhjän makuuhuoneen - ei mitään, kylpyhuone - ei mitään. Hän tuli ahdistuneeksi tehdessään hitaasti matkaansa viimeiselle makuuhuoneelle, missä vanha rouva nukkui. Hän avasi sen ja kaikki näytti normaalilta. Sänky, vaatekaappi ja yöpöytä sekä lamppu. Hän tutki jokaisen seinän huoneessa kauhuissaan, mutta se ei ollut se mitä hän löysi, vaan se mitä hän ei löytänyt, mikä sai hänet pysähtymään välittömästi jäljilleen ja hitaasti tavoittelemaan asettaan sen kotelosta. Se oli yksityiskohta, niin vähäinen, että he olivat täysin unohtaneet sen viimekerralla tutkiessaan puolison kuolemaa. Yläkerrassa ei ollut puhelinta. Yhtäkkiä hän kuuli melua, vetäisi aseensa ja ryntäsi ulos huoneesta, vain löytääkseen tyhjän pyörätuolin portaikon huipulta.
Alkuperäinen englanninkielinen versio
En ole itse kirjoittanut tarinaa, vaan olen sen kääntänyt englannin kielestä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Jack
Jos käytät suomennostani, muistathan mainita teoksen alkuperäisen kirjoittajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti